Juha Klefström on Suomen Syöpäinsituutin säätiön ja HUS:n tutkijaprofessori, joka vetää tutkimusryhmää Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hänen työryhmänsä tekee uraauurtavaa tutkimustyötä Syöpäsäätiön tuella. ”Syöpäsäätiön avulla olemme päässeet niin pitkälle, että pystymme nyt viemään suomalaista tutkimushanketta eteenpäin kansainvälisellä tasolla.”

Hän on erittäin huolissaan suomalaisen syöpätutkimuksen rahoituksesta yleensä. ”Suomalainen syöpätutkimus elää tänä päivänä tavallisen kansan karttuisasta kädestä. Raha tulee lahjoittajilta säätiöiden kautta syöpätutkimukseen. Jos täällä kehitetään uusia lääkkeitä ja täysin uudenlaisia innovatiivisia hoitoja, siitä kuuluu kiitos näille lahjoittajille – ja se ei ole kiitos maamme surkeille hallituksille, jotka yksi toisensa jälkeen vain leikkaavat ja leikkaavat tutkimusrahoitusta. Poliittisten päättäjien olisi pidettävä lupauksensa”, Klefström sanoo.

Tavoitteena toimivat hoidot levinneisiin syöpiin

Tutkijaprofessorin mukaan syövän hoidon ja tutkimuksen osalta kaikkein tärkeintä olisi saada aikaan toimivat hoidot levinneisiin syöpiin ja aito kansallinen yhteistyö kansallisen syöpäkeskuksen piirissä.

”Jos syöpä saadaan kiinni ennen kuin se on ehtinyt levitä, silloin kirurgin suorittamalla leikkaushoidolla voidaan syöpäkudos vielä usein poistaa. Mutta jos syöpä on lähtenyt leviämään, se alkaa esiintyä etäpesäkkeinä, jolloin syöpää aletaan hoitaa lääkkeillä. Meillä ei kuitenkaan ole hirveän hyviä lääkkeitä vielä olemassa syöpää vastaan. Suurin lääketieteellinen haaste on ehdottomasti levinneet syövät. On valtava lääketieteellinen tarve löytää lääkkeitä niihin.”

Tutkimus on välttämätöntä

Syövän hoitomahdollisuudet ovat kehittymässä valtavaa vauhtia. Immuunihoitojen tuleminen oli selvä murros syövän hoidossa. ”Enää ei kysytä voiko levinneestä syövästä parantua, vaan miten saisimme yhä suuremman osan potilaista parannettua. Mutta kaikki on tutkimuksen ansiota”, Klefström painottaa. ”Ihmisten pitäisi ymmärtää, että kaikki uudet lääkkeet ja hoidot tulevat aina tutkimuksen kautta. Ei yhtäkään hoitoa tai lääkettä annettaisi potilaalle, ilman että sen taustalla on valtava määrä tutkimusta.”

”Syövän tutkimus on välttämätöntä ja Suomen pitää olla siinä mukana”, Klefström manailee suomalaisten turhaa vaatimattomuutta: ”Ajatellaan, että meillä on pieni väestö ja ollaan köyhiä. Mutta lähtökohta on, että Suomi on hyvin varakas valtio ja mielestäni varakkaiden valtioiden tehtävä on ottaa vastuuta tutkimuksesta ja panostaa siihen.”

Klefströmin mukaan niin kauan kuin maassamme tehdään tutkimuksia, meillä on myös osaavaa terveydenhuollon henkilökuntaa, joka osaa uusia lääkkeitä käyttää. Jos Suomessa ei tehtäisi tutkimusta ollenkaan, uudet innovaatiot tulisivat äärimmäisen hitaasti suomalaisten potilaiden ulottuville. Jos suomalaiset lääkärit ovat mukana uusien immunoterapioiden tutkimuksessa, he ovat eturivissä myös mahdollistamassa sitä potilaille – testaamassa ja kliinisissä tutkimuksissa mukana. Kun lääke saa myyntiluvan, he tietävät jo, miten lääkettä käytetään ja silloin meillä on sairaanhoitohenkilökuntaa, joka osaa käyttää uusia lääkkeitä, laitteistoja ym. Jos Suomessa ei tehdä tutkimusta, se tietää kymmenen vuoden viivettä, ennen kuin uudet hoidot tulisivat Suomeen yleiseen käyttöön potilaille.

Luvassa uusia tehokkaampia hoitoja

Klefströmin tutkimusryhmä on kyennyt jatkamaan työtään tehokkaasti koronatilanteesta huolimatta. ”Olemme parhaillaan kuumeisesti etsimässä uusia lääkeaineita, jotka laukaisevat syöpäsoluissa MYC syöpägeenin virittämän itsemurhakoneiston sillä tavoin, että se herättäisi elimistön immuunipuolustuksen hyökkäämään syöpää vastaan. Tätä työtä tehdään nyt kansainvälisessä yhteistyössä San Franciscon UCSF:n, eurooppalaisten kumppanien ja Suomen molekyylilääketieteen instituutin kanssa. Teemme nyt myös yhteistyötä kansallisen syöpäkeskuksen kanssa, jotta matka löydöksistämme potilaan luokse olisi mahdollisimman lyhyt”, hän kertoo.

Mitä käynnissä oleva tutkimustyö tarkoittaa potilaiden kannalta?

Käynnissä olevan tutkimustyön tavoitteena on tuoda sivuvaikutuksia aiheuttavien solusalpaajahoitojen rinnalle yhtä tehokkaita, mutta selkeästi turvallisempia hoitoja. ”Emme pyri ”myrkyttämään” syöpäsoluja, vaan laukaisemaan niissä uinuvan solujen itsemurhakoneiston eli apoptoosin. Tällaiset hoidot eivät tuhoaisi terveitä soluja, vaan ainoastaan MYC syöpägeeniä ilmentävät syöpäsolut. Läpimurto tapahtui muutama vuosi sitten, kun huomasimme MYC välitteisen solukuoleman stimuloivan immuunipuolustusta aivan yhtä tehokkaasti kuin solunsalpaajatkin.”

”Olemme keskittyneet tällä hetkellä rintasyöpiin, mutta MYC on yksi yleisimpiä syöpägeenejä ja se esiintyy yleisesti lähes kaikissa yleisimmissä syövissä. Olemme parhaillaan laajentamassa tutkimustamme muihinkin kiinteisiin kasvaimiin rintasyövän lisäksi. Tulevaisuudessa emme kysy enää onko kyseessä rintasyöpä, eturauhassyöpä, suolistosyöpä tai keuhkosyöpä vaan onko hoidon kohteena olevassa syövässä MYC päällä vai ei. Tähän perustuva hoitomuoto on kehitetty yhdessä HUSin syöpäkeskuksen kanssa. Työmme on jo todella pitkällä. Malli näyttää tehokkaalta tavalta tuhota syöpäkudosta ja saada immuunipuolustus heräämään, ja olemme parhaillaan kehittämässä monia tähän samaan ideaan perustuvia lääkehoitoja”, Klefström kuvailee.

Syöpätutkimuksen tulevaisuus huolettaa

Syöpätutkimuksessa suurimpana ongelmana Klefström näkee tällä hetkellä rahoituksen.

”Suomessa ongelmina ovat tutkimuksen rahoitus ja kliinisen tutkimuksen alho. Tutkimusala ei vedä nousevia tähtiä ja parhaimpia kykyjä puoleensa, jos ainoa asia, mitä he lukevat lehdistä liittyy tutkimusrahan vähenemiseen ja työpaikan epävarmuuteen yliopistoissa tai lääkärien työajan riittämättömyyteen. Itse olen viime aikoina suositellut enää varauksella akateemista uraa parhaille tutkijoilleni.

Vaikka työssäni yksi mielekkäimmistä ja tyydytystä tuottavimmista asioista on kouluttaa uutta tutkijapolvea syövän vastaiseen taisteluun, koen, että tehtäväni on myös ajatella suojattieni hyvinvointia ja tulevaisuutta omista lähtökohdistani riippumatta. Tähän tilanteeseen on nyt yksinkertaisesti tultava muutos ja toivoisin, että edes joillain henkilöillä Arkadianmäellä olisi rohkeutta ajaa muutokseen tarvittavia poliittisia päätöksiä lävitse. Hyvä alku voisi olla esimerkiksi jo kertaalleen luvatun ja budjetoidun rahoituksen jalkauttaminen kansalliseen syöpäkeskukseen. Lupauksia, juhlapuheita ja päänsilityksiä on jo nähty riittämiin, nyt pitäisi tekojen puhua”, Klefström vaatii.”

Uudet immuunihoidot tuovat uskoa tulevaan

Uudet immuunihoidot eli immuno-onkologiset-yhdistelmähoidot ja siihen perustuvat soluterapiat tuovat tutkijan mukaan uutta toivoa syövän hoitoon. Näissä hoitomuodoissa valjastetaan potilaan oma keho taistelemaan syöpää vastaan. Hoidon tarkoituksena on vahvistaa elimistön immuunireaktiota syöpää vastaan ja auttaa immuunijärjestelmää tappamaan syöpäsolut.

”Nämä muuttivat aika paljon asetelmaa meidän pelilaudalla. Aikaisemmin ei paljonkaan uskottu siihen, että levinnyttä syöpää voisi parantaa – ajateltiin, että potilaan elinaikaa pystytään pitkittämään, tuomaan potilaille lisää hyviä elinvuosia. Mutta kun immunoterapia tuli käyttöön, huomattiin tutkimuksissa, että immuunihoitoja saaneissa potilasryhmissä potilaita oli elossa vielä 10–20 % tutkimuksen loppuvaiheessa, kun taas kontrollilääkkeellä hoidettuja potilaita ei ollut montaakaan elossa. Viime vuosina on tapahtunut käsittämättömiä parantumisia.”

”Aikaisemmin kysyttiin, kuinka paljon jokin uusi lääke tuo potilaille lisää elinaikaa. Nykyään voidaan kysyä, miten saadaan syövästä parantuvien potilaiden määrä suuremmaksi. Tämä on muuttanut koko asetelman syöpätutkimuksessa. Se on ollut aivan valtava toivonkipinä. Vaikka tänä päivänä se tarkoittaa vielä pientä osaa potilaista, jotka hyötyvät tästä, mutta kyllä se osoittaa meille, että syöpä on ihan parannettavissa”, Klefström sanoo.

Teksti: Carita Päivänen