Toivo on tulevaisuuden hengittämistä

Ennen elämän käsittämätöntä käännettä Mette Tengström, 30 asui Helsingin Viiskulmassa ja arki täyttyi työstä, ystävistä ja liikunnasta. Mette rakasti saariston rauhaa ja sai siellä yhteyden luontoon ja itseensä.

Mette oli juuri valittu tiiminvetäjäksi yrityksessä, joka kehittää potilasdatan analysointiin tarkoitettuja sovelluksia terveydenhuoltosektorille. Ajatukset pyörivät urassa, joka oli saanut uuden suunnan asiantuntijatyöstä kohti ihmisten johtamista.

Voitteko ajaa suoraan sairaalaan?

Käänne tapahtui tammikuussa 2023. Sitä ennen Mette oli kärsinyt toistuvasti flunssasta sekä selkäkivuista.

Lopulta Mette pääsi vastaanotolle ja hänen keuhkojaan kuunneltiin. ”Lääkäri huomasi, oikea keuhko oli hiljaisempi kuin vasen. Silti hän vielä ajatteli, että tämä ei varmasti ole mitään vakavaa”, Mette muistelee.

Mette lähti siltä istumalta röntgenjonoon ja sieltä kotimatkalle. ”Ehdimme ajaa kaksi minuuttia, kun lääkäri soitti ja kysyi, missä olin ja voisimmeko ajaa suoraan Meilahteen sairaalaan.” Röntgenkuvasta näkyi, että Meten oikea keuhkopussi oli täynnä nestettä.

Syöpääsi ei pystytä parantamaan

Todellinen pelko heräsi vasta sairaalassa, kun lääkärit kertoivat mitkä eri syyt saattoivat olla nesteen kertymisen takana. Viimeinen syy listassa oli syöpä. Vasta kuukauden kuluttua totuus selvisi:

”Olin sairaalahuoneessa äidin kanssa, kun yksi lääkäreistä tuli sisään selkeästi hermostuneena ja levottomana. Hän totesi, että tulokset kokeista olivat tulleet ja kyseessä oli keuhkosyöpä, joka oli levinnyt rintakehässä eri alueille.”

Meten ensimmäinen reaktio oli huolehtia siitä, kuinka äiti kestäisi kuulemansa: “Hän otti sängyn reunoista kiinni ja tärisi niin voimakkaasti, että koko sänky tärisi.”

Lopulta lupa muuttaa isän luokse

Meten syöpä ei ollut millään tavalla tyypillinen. Hänen sairautensa osoittautui erittäin harvinaiseksi ALK-positiiviseksi keuhkosyöväksi. Onneksi tälle harvinaiselle syövälle oli löytynyt tutkimuksen kautta tablettimuotoinen täsmälääke, joka voisi estää syöpää leviämästä enemmän.

Juuri ennen kuin Mette aloitti syöpälääkityksen, hänen kuntonsa heikkeni. Yksi imusolmukkeista oli siirtynyt siten, että se painoi pallean hermoa. Pallealihas oli koko ajan jännitystilassa ja se painoi ainoan hengittävän keuhkon kasaan. Mette muistaa öitä, jolloin ”tuntui siltä, kuin sydämen läpi kulkisi sähkövirta”.

Kukaan ei uskonut, että Mette pääsisi pois sairaalasta. ”Lääkärit kysyivät, haluanko saattohoidon kotona vai Terhokodissa”, Mette kertoo.

Lopulta hän päätyi Terhokotiin vastoin tahtoaan. Siellä hän viipyi neljä päivää, kunnes sai luvan muuttaa isänsä luokse Espooseen. Siellä Mette on elänyt tablettihoidon ja kipulääkityksen voimin aina tähän päivään saakka.

Kipu kuin palavien puukkojen iskut

Seuraavana kesänä Metellä alkoi infektiokierre ja hän joutui uudestaan sairaalaan. Huomattiin, että oikeaan keuhkoon vuoti ilmaa ja ylimääräinen ilma oli saatava pois.

Lopulta keuhkoon tuli keuhkopussin tulehdus. Metelle tehtiin hoitoaukko eli miehen kämmenen kokoinen reikä oikeaan rintakehään. Kolmesta rintaluusta sahattiin 15 senttimetrin palanen irti ja myös keuhkopussiin tehtiin reikä. Näin keuhkoon pystyttiin asettamaan leikkaustaitoksia, jotka oli kostutettu antibioottiliuoksessa.

”Tuntui siltä, kuin palavaan hermoon iskettäisiin palavia puukkoja. Joka kerta kun liikahdin millimetrin, uusi palava puukko osui toiseen hermoon”, Mette kuvailee.

Leikkauksen jälkeen Mette joutui uuteen infektiokierteeseen ja oli menehtyä. Hän vietti puoli vuotta sairaalassa, mutta pääsi lopulta jouluksi kotiin. Se oli mahdollista, sillä isän vaimo oli opetellut tekemään leikkaustaitosten vaihdot.

Onneksi oli asioita, jotka auttoivat. Metelle ne olivat meditaatiosovellus, koirien läheisyys ja tuoksut. ”Rituals-kaupan tuoksut rauhoittivat ja sain yhteyden rauhalliseen osaan itsestäni.”

Toivo on vahvasti läsnä

Tällä hetkellä Mette haaveilee muutosta omaan asuntoon, töihin paluusta ja elämän jatkumisesta. Toivo on vahvasti läsnä kaikessa: ”Toivo on tulevaisuuden hengittämistä ja tulevaisuuden mahdollisuuksia”, hän muotoilee.

”Toivoa on myös ajatus siitä, että pystyisin vielä hetken kävelemään luonnossa ja uimaan meressä. Se on mahdollisuus vielä kerran oppia jotain uutta ja myös epäonnistua.”

Mette uskoo joka päivä, että lääkkeiden avulla hän herää huomennakin. 

Teksti: Anu Koikkalainen

Kuva: Annika Rauhala