Huippututkija huolissaan: Suomen syöpätutkimus romahtaisi ilman säätiöiden rahoitusta

Toni Seppälä, 38, on dosentti, gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri ja tutkimusryhmän johtaja HUS Vatsakeskuksesta ja Helsingin yliopistosta. Hän palasi vastikään Suomeen Yhdysvalloista Baltimoresta, jossa toimi tutkijana kaksi vuotta Johns Hopkinsin yliopistossa. Hänet vei alun perin syöpätutkimuksen pariin halu vaikuttaa isoihin kansanterveydellisiin ongelmiin, kuten syöpään. Väitöskirjansa hän teki Alzheimerin taudista.

– Henkilökohtaisin kosketuspinta syöpään on oman isoisäni sairastuminen mahasyöpään, johon hän menehtyi. Tieto lisää tuskaa, ja aika nopeasti valkeni silloin itselleni, kuinka vakavasta asiasta on kysymys.

Suolistosyöpä on yleinen tauti ja etenkin levinneiden muotojen ennuste on huono. Länsimaisena trendinä nähdään, että nimenomaan nuorella iällä alkava paksusuolisyöpä on yleistymässä.

– Taustatekijöitä vielä kartoitetaan ja selvitetään, miksi se on lähtenyt yleistymään. Taustalla on mahdollisesti ympäristötekijöihin, ravintoon ja elämäntapoihin liittyviä asioita. Länsimaisella ruokavaliolla on todennäköisesti vaikutusta asiaan, Seppälä kertoo.

Syövän tutkimuksen rahoitusta leikattu jyrkästi – lahjoittajien tuki tärkeää

Tutkijan näkökulmasta ylivoimaisesti tärkein epäkohta on yliopistosairaaloiden valtion tutkimusrahoituksen voimakas leikkaantuminen viimeisten reilun 20 vuoden aikana.

– Valtion tutkimusrahoitus on pudonnut neljännekseen siitä, mitä se oli vuosituhannen alussa. Tämä on merkittävä ongelma ja heikentää Suomessa syöpätutkimuksen mahdollisuuksia ja aiheuttaa suoraan syöpätutkimuksen kliinisen soveltamisen heikentymistä. Juuri sitä tutkimusta, jota voisimme soveltaa potilaan hoitoon. Nyt se on leikattu aivan olemattomiin ja pidän sitä rahoituksellisesti merkittävimpänä ongelmana. Syöpätutkimus nojaa Suomessa vahvasti säätiörahoitukseen, Seppälä toteaa.

– Säätiöiden rahoitus tutkimukselle on erittäin tärkeää. Ilman sitä koko Suomen syöpätutkimus romahtaisi täysin. Tarvitaan pitkäaikaista tutkimusta, joka on realistista ja kohdentuu nimenomaan siihen, miten voidaan tuoda uusia työkaluja ja hoitoja potilaiden ulottuville, Seppälä sanoo.

Lahjoittajien tuki on tärkeää, sillä lahjoitusten ansiosta tuloksellinen ja pitkäjänteinen syöpätutkimus voi jatkua.

Seulonta on tärkein menetelmä suolistosyövän ehkäisyssä

Kaikkein olennaisinta potilaan ennusteen kannalta on syövän varhainen toteaminen.

– Mielestäni ehdottomasti tärkeintä olisi saada toimiva suolistosyövän seulonta Suomeen. Yhdysvallat toimii esimerkkinä siitä, että on mahdollista kääntää kolorektaalisyövän ilmaantuvuus laskuun. Sen uskotaan perustuvan siihen, että etenkin parhaissa terveydenhuoltojärjestelmissä siellä näyttää olevan erittäin hyvä sitoutuminen seulontaan. Joissakin osavaltioissa yli 50-vuotiaista kolme neljästä ja alueittain jopa neljä viidestä ihmisestä on käynyt seulontatähystyksessä. Suolistosyöpä on syöpätyyppi, jossa ilmaantuu selkeä esiaste, jonka poistamisella voidaan estää kokonaan syövän syntyminen – ja ennen kaikkea varhaistaa diagnostiikkaa ja vaikuttaa sairastuneen ennustetta parantavasti.

Paksusuolisyöpää voi ehkäistä

Seulontaa tähystyksellä eli kolonoskopialla voitaisiin Seppälän mielestä kohdentaa selkeisiin riskiryhmiin, jos yhteiskunnan resurssit eivät riitä kaikkien yli 50-vuotiaiden seulontaan. Riskiryhmiin viittaavat epäterveelliset elämäntavat, miessukupuoli, ylipaino, tupakointi sekä mahdollisesti sukuhistoria eli alttius suolistosyöville.

– Suomessakin tarvittaisiin tietty ikäsuositus tähystysseulontoihin. USA:ssa suositusta ollaan jo laskemassa viidestäkymmenestä neljäänkymmeneenviiteen ikävuoteen. Suomessakin kolonoskopiaresurssit riittäisivät suolistosyövän seulontaan, jos tähystystoiminta kohdennettaisiin paremmin. Pelkkään ulostetestiin perustuvalla seulonnalla ei välttämättä päästä samaan tehoon kuin tähystyksellä päästäisiin. Tähystys on ylivertainen menetelmä, koska sen avulla voidaan havaita syövän esiasteet ja poistaa niitä eli siten vähentää syövän ilmaantuvuutta.

Tähystystä ei pidä pelätä

– Kolonoskopiaa toimenpiteenä ei pidä pelätä. Se on toimenpide muiden joukossa – sitä paitsi erittäin tärkeä, jos on mitään oireita tai edes oma ajatus siitä, että suolen toiminta on muuttunut. Suomessakin pitäisi olla matala kynnys hakeutua tähystykseen ennen kuin seulontasuositus saadaan aikaan. Joissakin maissa tähystyksiä tehdään ihan terveille oireettomille ihmisille seulontana. Vähintä mitä voisimme tehdä, on että suhtautuisimme siihen neutraalisti tai jopa myönteisesti, Seppälä painottaa.

Käänteentekeviä tuloksia

Omalta tutkimusuraltaan ja tutkimusympäristönsä piiristä Toni Seppälä kertoo erityisen innostuneena siitä, että aspiriinin teho periytyvän paksusuolen ehkäisyssä on osoitettu.

– Aspiriinin on todettu puolittavan paksusuolisyöpäriskin syövälle alttiilla riskihenkilöillä. Nyt hoitosuosituksiin on Lynchin syndrooman geenivirhettä kantavan henkilön osalta lisätty suositus aspiriinista. Meillä on menossa tutkimukset siitä, millä annoksella sitä pitäisi ottaa ja saavutetaanko tehoa 600 mg annosta pienemmällä päiväannoksella.

Toinen esimerkki merkittävästä saavutuksesta syöpätutkimuksessa Seppälän mukaan ovat uudet immuuniterapiat.

– Tällä hetkellä löydetään suolistosyövän alatyyppejä, joihin elimistön immuunivastetta parantavat hoidot tehoavat ja saadaan vaikuttavia hoitovasteita. Seuraavaksi on opittava selvittämään, ketkä potilaat näistä hoidoista todellisuudessa hyötyvät. Tutkimuksen kautta voimme kehittää työkaluja tehokkaampaan ja oikein kohdennettuun, yksilölliseen syövän hoitoon.

Miten itse pyrit välttämään suolistosyöpään sairastumista?

– Pysyttelemällä fyysisesti aktiivisena ja normaalipainoisena. Vaikkei sitä nyt aukottomasti ole osoitettu, niin itse ajattelen, että riittävä kasvisten ja kuitupitoisten ruokien syöminen on olennaista. En pyri itse välttämään joitain tiettyjä ruokia, vaan syön monipuolisesti kaikkea. Ei pelkällä grillimakkaralla kuulu elää, Seppälä kiteyttää.

Teksti: Carita Päivänen