Alakouluikäinen oululaispoika katsoi televisiosta Fame-sarjaa ja erityisesti Leroyta, joka teki piruetteja ja uskomattomia hyppyjä salin poikki. Se saattoi olla ensimmäinen kerta, kun tanssi kosketti Marko Keräsen sielua. Hän meni balettitunneille ja koki karvaan pettymyksen, kun piruettien sijaan tunneilla leikittiin. Harrastus loppui lyhyeen.

”Kuudennen luokan diskossa eräs tyttö huomasi, että osaan jorata ja hän pyysi minua mukaan kilpatanssikurssille. Menin suoraan jatkotunneille ja yritin pysyä muiden perässä. Viiden vuoden päästä olin maajoukkueessa”, Marko muistelee.

Laji vei mennessään ja tänä vuonna Markolla tulee täyteen 25 vuotta tanssinopettajana. Näyttävän uran hiljaisena taustavaikuttajana toimi Markon isä, aina viime syksyyn saakka.

Intohimoa ja wow-efektejä

Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman konkariopettaja on elänyt sallivassa ympäristössä ja hän on aina saanut olla luova. Rajat eivät koskaan olleet liian ahtaalla. Pohjois-Pohjanmaan poika sai tanssia sydämensä kyllyydestä ja viimeisetkin epäilijät vaikenivat, kun kilpailumenestystä alkoi tulla.

”Ehkä olen aina ollut myös hyvällä tavalla urpo, en kuuntele huutelijoita. Seuraan intuitiota”, Marko toteaa.
Hänestä kasvoi intohimoinen esiintyjä, joka rakastaa wow-efektien luomista. ”Hetkessä, kun esirippu nousee, on jotakin maagista. Sitä varten jaksaa treenata. Taide on positiivista eskapismia, jolloin arki unohtuu. Silloin ei enää ole kyse vain minusta itsestäni.”

Tanssin kautta Marko rikkoo jatkuvasti rajoja, sillä tanssin täytyy mennä eteenpäin.
”Jos haluaa tyytyä tuttuun ja turvalliseen, ei kannata rikkoa rajoja. Matkalla voi tulla ylä- ja alamäkiä, mutta se vain lisää elämän makua. Rajojen rikkominen on kehitystä. Jos haluaa pysäyttää kehityksen, voi siirtyä eläkkeelle.”

Rajoja voi rikkoa monella tavalla

Myös Markon isä oli omalla tavallaan rajoja rikkova. Hän otti avioeron jälkeen lapsikatraan luokseen ja ryhtyi pyörittämään yksinhuoltaja-arkea. Silloin se oli harvinaisempaa kuin nykyään.

”Isä oli hiljainen mies, pidättyväinen duunari. Hän ei koskaan kyseenalaistanut sitä, että halusin tanssia. Hän oli hiljainen taustavaikuttaja”, Marko kuvailee.

Isä ei myöskään koskaan vouhkannut kisamenestyksestä, saati huomiosta, joka seurasi Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmasta. Isä vain myhäili hiljaa, seurasi taustalta ja kuskasi harjoituksiin. Käytännön asiat hoituivat ja tuki oli taattu, mutta tunteista ei puhuttu.

”Tuo on minun poikani”

Viime syksynä Markon isältä löytyi paksusuolen syöpä. Kasvain oli niin iso, että sen pystyi tuntemaan vatsanpeitteiden läpi. Kyljelle kääntyminen oli sattunut, mutta isä ei mennyt sen vuoksi sairaalaan.

Kasvain oli juuri leikattu, kun Marko esiintyi Tanssii Tähtien Kanssa ohjelman Roosa nauha -lähetyksessä syöpätutkimuksen ja syöpään sairastuneiden puolesta. Isä katsoi poikaansa sairaalan televisiosta ja kertoi hoitajille rinta rottingilla, että tuo tuolla on hänen poikansa.

Marko puolestaan ei muista illasta juuri mitään, sillä huoli oli valtava. Esiintyjänä hän silti esiintyy, olipa tilanne mikä hyvänsä.

Parrasvalot hän kesti, mutta Vappu Pimiän haastattelu tanssin jälkeen tuntui ylivoimaiselta, kun kameran eteen täytyi asettua omana itsenään. Silti hän sai lähetettyä terveiset Ouluun. Myöhemmin isä kiitti saamistaan terveisistä ja se tuntuu Markosta yhä erityisen merkitykselliseltä.

Viimeinen kerta, jota ei tullut koskaan

Isän leikkaus meni hyvin ja valtavan kokoinen kasvain saatiin kokonaan pois. Huojennus oli suuri.

Joulu lähestyi, mutta Marko ei mennyt Ouluun vakavan koronatilanteen vuoksi. Se joulu oli isän viimeinen joulu. ”Tapaninpäivänä isä oli siskon perheen luona syömässä. Seuraavana päivänä isää ei saatu puhelimella kiinni ja sisko löysi hänet kuolleena kotoa.”

Huojennus vaihtui järkytykseen. Isän kuolinsyyksi selvisi kuolioon mennyt suolisto.

Marko selvisi pahimmasta surusta tekemällä töitä. Muut sisaret tyhjensivät talon ja tekivät konkreettista surutyötä, mutta Markon suru tulee viiveellä. Muutamissa koreografioissa se kuitenkin näkyy ja miehessä itsessään: ”Normaalisti olen kuplivainen, nyt olen vetäytynyt. Muutenkin nämä ovat outoja aikoja sosiaaliselle ihmiselle. Puran taakkaa vielä tovin.”

Tanssiohjelma hoitaa ja lohduttaa

Roosa nauha Tanssii Tähtien Kanssa -lähetys on Markolle monin tavoin tärkeä. Vuosien varrella hän on huomannut, kuinka jokasunnuntainen livelähetys todella tuo iloa ihmisten elämään.

”Ohjelma ei paranna, mutta se hoitaa ja lohduttaa. Mikä voi olla sen tärkeämpää? Jos omalla kinttujen heittelemisellä voi antaa toisille iloa, silloin voi sanoa job well done”, hän hymyilee.

Roosa nauha kertoo Markolle, että meillä on välittämisen kulttuuri. ”Kassissa tai takin liepeessä oleva nauha muistuttaa siitä, että myös sinusta voidaan jossain vaiheessa välittää. Siihen haluan uskoa – hyvä palkitaan.”

Teksti: Anu Koikkalainen
Kuvat: Sara Lehtomaa