”Pyhin toiveeni on, että tyttäreni ei tarvitse kulkea tätä samaa matkaa”

Oli kaunis, aurinkoinen päivä toukokuussa.  Neljän lapsen äiti Anne Villman oli onnellinen, sillä kahden päivän päästä syöpähoidot olisivat vihdoin ohitse.

Hän istui olohuoneen sohvalla, kun joku alkoi hakkaamaan ulko-ovea. Kuului huuto: ”Nyt ulos, teidän kotinne palaa.”

Kaljuna, t-paidassa ja verkkareissa Anne juoksi pihalle. Mukaansa hän ehti nappaamaan avaimet ja puhelimen.  ”Sitten näin, kun koko syöpähoitojeni suurin turva haihtui savuna ilmaan”, hän muistelee. Pihalla hän katseli epäuskoisena tulenlieskojen keskelle jäänyttä turvapaikkaansa.

Sairastunut revitään toiseen todellisuuteen

Annen yö taittui ystävän luona. Seuraavana aamuna toinen ystävä tuli tuomaan vaatteita. Hän puki Annen ja soitti Kela-taksin. Otti kädestä kiinni ja sanoi: ”Nyt me mennään sädehoitoon.”  Anne ymmärsi, mitä ystävyys ja välittäminen todella merkitsevät.

Hoitojen jälkeen hän jatkoi ystävän kanssa Citymarketiin ostamaan alushousuja, hammastahnaa ja hammasharjan.

”Minut revittiin tilanteeseen, jossa piti järjestää tyttärelleni koti ja selvittää mitä paloi ja mitä ei. Minut riuhtaistiin kokonaan toiseen maailmaan.”

Kun Anne lopulta pääsi muuttamaan tyttärensä kanssa pysyvästi uuteen kotiin, hän löysi itsensä eteisen lattialta itkemässä. ”Siinä se tiltti tuli. Kävin läpi syövän, syöpähoidot ja kodin menettämisen.”

Kukaan ei halua jättää lapselleen tällaista perintöä

Ensimmäisen rintasyövän jälkeen Anne osallistui tutkimuksiin, jossa selvisi syövän aiheuttaja. Hän oli perinyt isältään BRCA 2 -geenivirheen, joka altistaa rinta- ja munasarjasyövälle.

”Minun kohdallani nyt kävi näin”, Anne toteaa tyynesti. Hän on ymmärtänyt, että yksikään vanhempi ei halua jättää tällaista perintöä lapsilleen.

Geenivirhe altistaa myös miehet syövälle, mutta isä on pysynyt 75 vuotta terveenä.

”Koska koko ajan tutkitaan, saadaan myös enemmän tietoa siitä, miten syöpää voidaan ennakoida ja seurata varhaisessa vaiheessa”, Anne sanoo ja kääntää ajatukset Tiitulottaan. Ei ole kulunut kauaa siitä, kun testitulokset paljastivat geenivirheen periytyneen myös tyttärelle.

Enkelini on nyt hyvissä käsissä

Ei ole helppoa käsitellä tietoa siitä, että on perinyt syövälle altistavan geenivirheen. Vielä vaikeampaa on hyväksyä se, että virheen saattaa siirtää lapsilleen.

”Tiitu on minun enkelini ja valoni”, Anne painottaa. ”Piti yksi viikonloppu itkeä ja surra sitä, että jätän tällaisen perinnön lapselleni. Minulla oli salainen toive ja rukous, että kunhan tuolla ainoalla tyttärellä ei olisi tätä geenivirhettä, koska rintasyöpäriski on niin suuri.”

”Keskustelemalla Tiitun kanssa kuitenkin ymmärsin, että nyt hän vasta onkin hyvissä käsissä. Häntä seurataan todella hyvin. Tutkimus tuo toivon, että tyttärelläni on erilainen matka kuin minulla.”

Anne ajattelee, että geenivirhe yhdistää äitiä ja tytärtä kaikessa karmeudessaan. ”Se voi olla jopa meidän kahden juttu.”

Meillä on aikaa vielä

Vaikka Tiitulotta on joutunut kohtaamaan elämän rajallisuuden jo hyvin nuorena, hänestä kasvoi valoisa, elämään uskova nainen. ”Tiitulotalla on aivan poikkeuksellinen tapa nähdä kaikessa hyvää. Kyllä hän tuittuaa välillä, härkämäisellä tyylillä. Minäkin kun olen oinas, niin kyllä sorkat kopisevat”, Anne nauraa.

Äitiä ja tytärtä yhdistää myös se, että Juha Tapio on molemmille erityinen artisti. Varsinkin yksi hänen kappaleistaan on ylitse muiden.  Meillä on aikaa– hitti on Annen ja Tiitulotan yhteinen voimalaulu.

”Siitä tuli elämää suurempi. Toivo on niin voimallisesti laulussa läsnä.” Anne halusi uskoa, että hänellä on vielä aikaa nauruun, leikkiin ja rakkauteen. Iloon ja ukkosenjylinään.

Roosa nauha -kuvauksissa kaksikko koki elämänsä yllätyksen, kun Juha Tapio esiintyi heille kesken valokuvaussession.  ”Ykskaks näin Juhan siinä silmieni edessä. Tulen muistamaan sen loppuelämäni, se oli niin äärimmäisen ihanaa. Voiko tuollaista edes tapahtua oikeasti?”, Anne hymyilee. Hän on onnellinen, koska saa olla mukana Roosa nauha -keräyksessä juuri tänä vuonna, kun Juha Tapio on nauhan suunnittelija.

Voimanainen kantaa Roosa nauhaa lapsilleen ja niille, jotka ovat menehtyneet sairauteen. ”Kun tutkimus menee eteenpäin, saamme lisää elinpäiviä, minä ja kaikki ne, jotka joutuvat tämän kokemaan.”

Teksti: Anu Koikkalainen
Kuva: Simelius & Simelius

Katso videolta, miten Annen tytär Tiitulotta on kokenut äitinsä sairastumisen.