Johanna Ivaska: ”Kannan Roosa nauhaa jokaiselle, joka uskoo tieteeseen”

Millaista on tehdä työtä, joka voi onnistuessaan antaa lisää elinaikaa vakavasti sairaille ihmisille?

Turussa asuva huippututkija Johanna Ivaska vertaa tutkimuksen tekoa pakohuonepeliin, jossa etsitään johtolankoja, jotka johtavat aina seuraavan johtolangan perään. Se tekee työstä välillä turhauttavaa, mutta myös erittäin palkitsevaa.

Ivaskalla on tapana lohduttaa opiskelijoita: ”Lähtökohtaisesti 90 prosenttia kaikista kokeista menee pieleen. Se ei johdu siitä, ettemmekö osaisi tehdä asioita vaan siitä, että kukaan ei tiedä mikä on oikea vastaus. Se on sellaista pimeässä hapuilua. Täytyy vain kokeilla useita eri asioita, kunnes vastaus löytyy.”

Pimeässä hapuilu tuottaa tulosta

Ivaska tekee työtänsä intohimolla, mutta kertoo tutkimustyön vaativan myös antautuneisuutta, innostusta ja uteliaisuutta.

”Paloa ei tarvitse varsinaisesti ylläpitää, sillä nuoret tutkijani ylläpitävät sitä minulle. Aina kun he saapuvat luokseni jonkin mielenkiintoisen löydöksen kanssa, syttyy valtava innostus ja halu ymmärtää, että mitä tässä on takana.”

Pimeässä hapuilu on tuottanut merkittäviä tuloksia, patentoitavia löydöksiä ja diagnostisia uusia markkereita. ”Täytyy muistaa, että toimimme osana kansainvälistä tutkimusyhteisöä ja tämän yhteisön löydökset muodostavat yhdessä ne palapelin palat, joista on tullut uudella tavalla toimivia täsmälääkkeitä”, Ivaska painottaa.

Ivaskan tutkimusryhmä tutkii syövän taustalla olevia mekanismeja ja heidän pitkän tähtäimen tavoitteensa on saada lääketeollisuus kiinnostumaan niistä, jolloin päästään kehittämään uusia lääkkeitä.

Ivaskalla on myös toinen päämäärä: ”Haluan saavuttaa sen, että kasvatan uuden tutkijasukupolven, joista tulee loistavia tähtitutkijoita. He vievät syöpätutkimuksen haastetta eteenpäin.”

Tutkijoilla on yksi yhteinen haaste

Suomalaista syöpätutkimusta on tärkeä tukea, koska suomalainen tutkijayhteisö tekee korkealaatuista tutkimusta.

”Lahjoittajan euro käytetään ihmisten palkkoihin sekä tutkimuskemikaaleihin, joita tarvitaan koko ajan sekä esimeriksi syöpäsolukasvatusten ylläpitämiseen ja tutkimiseen eri tavoilla” Ivaska avaa lahjoitusten konkreettista käyttötarkoitusta.

”Jos meillä on Suomessa omaa syöpätutkimusta, voimme myös parhaalla tavalla hyödyntää täällä kerättyjä potilasnäyteitä ja niistä saatavaa informaatiota.”

Suomessa tutkijoilla on hyvät oltavat, mutta suuri osa tutkijoista painii valtavan epäkohdan kanssa.

”Tutkimusrahoitus on kaikkein suurin haaste. Miten voimme pysyä kansainvälisesti kilpailukykyisinä ja tuoda tulevaisuudessa toivoa ja uusia mahdollisuuksia syöpäpotilaille? Ilman rahaa se ei onnistu”, Ivaska kertoo.

Onko ihmishenkien pelastaminen pätkätyötä?

Tutkimusryhmän johtajan tehtävä on hankkia tutkimusryhmän rahoitus. ”Sitä ei tule mistään yliopistosta valmiina”, Ivaska kumoaa yleisen harhaluulon. ”Jokainen penni pitää jostain raapia. Mitä pirstaleisemmaksi rahoituksen hankkiminen menee, sen haastavampaa se on tutkijoille, koska tutkimuksesta tulee pätkätyötä.”

Tutkijat etsivät rahoitusta ja kirjoittavat hakemuksia tutkimustyön lomassa. Ennen apurahapäätöksiä on elettävä epävarmuudessa, koska varmuutta jatkorahoituksesta ei ole. Taloudellinen epävarmuus ei edesauta luovan työn tekemistä, saati anna voimaa pimeässä hapuiluun.

Tästä syystä Roosa nauha -keräys on niin tärkeä: lahjoitusten avulla tutkijat voivat saada hetkeksi työrauhan.  Siksi Roosa nauha edustaa Ivaskalle kaksinkertaista solidaarisuutta:

”Nauha on solidaarisuutta niitä kohtaan, jotka sairastavat, tai joiden läheinen sairastaa. Se on myös arvonanto sille, että koetaan tutkimuksen olevan tärkeätä ja uskotaan siihen, että vaikka kaikkia ei pystytä pelastamaan ja valitettavan moni vielä menehtyy, olemme kuitenkin edistyneet tieteen ansiosta”, hän tiivistää.

”Tänä syksynä minä kannan nauhaa kaikille suomalaisille, jotka uskovat tieteeseen.”

Teksti: Anu Koikkalainen

Kuva: Simelius & Simelius