Syöpätutkija, lääkäri Hanna Seppänen: ”Aina tulee jostain toivon kipinä”
Aggressiiviset syövät ovat haastavia hoitaa. Kirurgi ja tutkija Seppänen työskentelee väsymättä, jotta yhä useampi potilas voisi saada apua ajoissa. Roosa nauha -lahjoitukset vievät tärkeää tutkimusta eteenpäin ja tuovat toivoa sinne, missä sitä tarvitaan eniten.
Haimasyöpä on yksi vaikeimmin hoidettavista aggressiivisista syövistä. Se voi alkuvaiheessa olla vähäoireinen, eikä kasvain välttämättä näy kuvantamistutkimuksissa vielä silloin, kun sitä osataan epäillä. Siksi sairaus löytyy usein vasta edenneessä vaiheessa.
Haimasyöpätutkija Hanna Seppänen haluaisi heilauttaa taikasauvaa ja saada syövän katoamaan. Sitä taikasauvaa ei kuitenkaan ole – vielä. Sen sijaan tutkimuksessa tapahtuu koko ajan asioita, jotka antavat aihetta toivoon.
”Haasteellisuus on yksi asia, joka motivoi. Vaikka tämä on välillä raskasta, on hienoa, että voi olla mukana ratkaisemassa sitä, miten ihmisiä voidaan auttaa”, Seppänen sanoo.
Tutkimuksessa etsitään yhä yksilöllisempää hoitoa
Seppänen tekee sekä potilastutkimusta että laboratoriotutkimusta. Syöpäsäätiön tuella hänen tutkimusryhmänsä kehittää haimasyövän solu- ja organoidimalleja eli niin sanottua elävää biopankkia, erilaisten haimasyöpien ”elävää kirjastoa”.
Haimasyöpä on hyvin monimuotoinen sairaus, ja potilaiden kasvaimet voivat poiketa toisistaan paljon. Tutkimuksessa pyritäänkin ymmärtämään paremmin, miten erilaiset haimasyövät käyttäytyvät ja voisiko tulevaisuudessa hoitoa kohdentaa nykyistä yksilöllisemmin.
”Tähtäämme siihe, että oppisimme ymmärtämään syövän käyttäytymistä.”
Seppäsen mukaan haima- ja mahasyövän lääkehoidoissa on viime vuosina tapahtunut merkittävää kehitystä. Uusia täsmälääkkeitä ja immuno-onkologisia hoitoja tutkitaan aktiivisesti.
”Ihanaa, että alkaa löytyä niitä uusia lääkkeitä, joilla on vaikutusta sairastuneen ennusteeseen.”
”Jos rahoitukseen tulee katko, se on katastrofi”
Tutkimus ei kuitenkaan etene hetkessä. Yksi lupaava havainto voi vaatia vuosien työn ennen kuin siitä syntyy potilaiden käyttöön soveltuva hoito.
Siksi aggressiivisten syöpien tutkimuksessa tarvitaan Seppäsen mukaan pitkäjänteistä rahoitusta.
”Kun löytyy jotakin lupaavaa, sitä pitää tutkia lisää ja taas lisää. Ne ovat aika hitaita prosesseja. Jos rahoitukseen tulee katko, se on katastrofi.”
Uudet lääkkeet ovat aluksi hyvin kalliita, joten niiden saaminen potilaiden käyttöön vaatii resursseja.
”Haimasyövässä uudet, tulossa ovat lääkkeet ovat niin käänteentekeviä, että on täysin epäeettistä, jos niihin ei ole Suomessa varaa.”
Toivo voi tulla yllättävästä viestistä
Hanna Seppänen työskentelee kirurgina HUS:issa ja hoitaa haimasyöpäpotilaita.
Työ on raskasta etenkin silloin, kun sairaus on levinnyt laajasti. Silti Seppänen kohtaa työssään myös hetkiä, jotka jäävät mieleen vuosiksi.
Joskus potilas, joka on leikattu vuosia sitten, ottaa yhteyttä ja kertoo olevansa edelleen taudista vapaa.
”Sieltä tulee viesti: ’Leikkasit minut silloin ja silloin, ja tässä porskutetaan.’ Ne ovat aika kivoja.”
Juuri tällaiset hetket antavat voimaa jatkaa.
”Välillä tämä tuntuu toivottomalta. Mutta kun vastaan tulee hyvin voivia, paranevia potilaita ja läpimurtoja tutkimuksessa, jaksaa jatkaa. Aina sieltä täältä tulee toivon kipinöitä.”
”Jokainen euro on todella tarpeen”
Seppänen muistuttaa, että tutkimuksen tulokset syntyvät yhteistyössä ja pitkäjänteisesti. Tutkijoiden on voitava jatkaa työtään myös silloin, kun läpimurto ei ole vielä näkyvissä.
Siksi hän haluaa kiittää kaikkia, jotka tukevat Roosa nauha -keräystä ja syöpätutkimusta.
”Todella lämmin kiitos. Jokainen euro on todella tarpeen ja menee tärkeään työhön.”
Roosa nauhaa kantamalla voi olla mukana siinä työssä, jolla tämän päivän vaikeisiin syöpiin etsitään ja löydetään huomisen parempia hoitoja.
Teksti: Carita Päivänen
Kuvat: Omer Levin
