”Syöpätutkimuksen Rosettan kivi puuttuu vielä” – Johanna Ivaska tekee uraauurtavaa tutkimusta rintasyövän parissa

Professori, huipputason syöpätutkija Johanna Ivaska tekee työtä suurten tieteellisten kysymysten parissa. Hän on aina ollut kiinnostunut lääketieteestä ja halunnut ymmärtää, miten elämä toimii.

Ura tutkijana alkoi uteliaisuudesta

“Sain mahdollisuuden liittyä väitöskirjatyöntekijävaiheessa tutkimusryhmään, joka tutki sidekudosta, kollageenia ja syöpää. Sieltä syntyi innostus ja kiinnostus tutkimukseen. Uteliaisuus vei mukanaan –  aihe on vaikea, kiinnostava ja tärkeä”, hän kertoo.

Turun yliopiston molekulaarisen solubiologian professori Ivaskalle myönnettiin vastikään Suomen tiedepalkinto 2025. Palkintoperusteluissa painotettiin hänen tekemäänsä uraauurtavaa syöpätutkimusta ja merkittävää uraansa. Ivaska korostaa perustutkimuksen tärkeyttä.

Rintasyöpä – tutkittavaa riittää levinneen syövän voittamiseksi

Ivaska tutkii, miksi rintasyöpä leviää. Mitä olisi tärkeintä saada aikaan rintasyövän tutkimuksessa?

Hoitotulokset ovat hyviä, mutta silti tuhansia potilaita menehtyy. Hoidot eivät vielä ole täydellisiä, ja etenkin levinnyttä rintasyöpää ei useinkaan pystytä kokonaan parantamaan.

• Sitä pystytään parhaassa tapauksessa hallitsemaan pitkäänkin, mutta ennen pitkää se kuitenkin valitettavasti koituu potilaan kohtaloksi. Levinneen rintasyövän hoito on haasteellista: miten rajoittaa sen leviämistä, helpottaa hoitoa ja identifioida ne potilaat, joilla syöpä lähtee leviämään. Tutkimme rintasyövän etäpesäkkeitä ja pyrimme ymmärtämään miten ne muodostuvat. Tutkimme myös normaalirintaa ja varhaisen vaiheen paikallista syöpää ja miten se on muodostunut. Yritämme löytää varhaisia ensimmäisiä, leviämistä sääteleviä tekijöitä.

Varhaisessa vaiheessa todettu paikallinen rintasyöpä leviää noin 20 prosentilla potilaista. Jos heidät pystyttäisi ajoissa tunnistamaan, voitaisiin kohdentaa hoito korkean riskin potilaisiin ja vältyttäisiin samalla myös muiden potilaiden ylihoitamiselta. Tällä hetkellä aikaisesta leviämisestä ja siihen liittyvistä mekanismeista tai tekijöistä ei tiedetä riittävästi, jotta kyettäisiin ennustamaan, keitä voisi hoitaa kevyemmin tai jättää hoitamatta – ja kenen sairaus lähtee leviämään.

Tavoitteena on löytää parempia, kohdennettuja hoitomenetelmiä ja lääkekehityskohteita.

“Tärkeintä olisi oppia ymmärtämään, mitkä ovat syövän leviämistä laukaisevat, edesauttavat tekijät ja miten niihin pystyttäisi vaikuttamaan”, Ivaska sanoo.

Rosettan kivi puuttuu – tutkijoilla tiedon tulkinnan haaste

Uusien teknologioiden ansiosta tutkijoilla on valtavasti dataa, mutta pelkkä tieto ei vielä riitä.

“Viimeisen 5 – 10 vuoden aikana tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet valtavasti ja pystymme tuottamaan todella suuren määrän tietoa, koska meillä on erilaisia tapoja profiloida ja tutkia isoja potilasaineistoja ja heidän kudoksiaan. Mutta ymmärrys laahaa perässä –  meillä on kyllä valtava määrä dataa, mutta puuttuu vielä se Rosettan kivi, joka auttaisi tulkitsemaan sen merkityksen”, Ivaska kuvailee.

-Tarvitaan perustutkimusta, koejärjestelyjä soluviljelmissä ja potilasnäytteissä, että pystyttäisiin ymmärtämään, keiden sairaus etenee ja mikä on leviämisen laukaiseva tekijä ja olisiko mahdollisuus kehittää siihen vaikuttavia lääkehoitoja.

Miten syöpätutkimusta tehdään?

Syöpätutkimus on pitkäjänteistä työtä, joka vaatii aikaa. Tutkimalla potilasnäytteitä ja -aineistoja tutkijat pyrkivät löytämään tekijöitä, jotka liittyvät huonoon ennusteeseen, syövän leviämiseen tai muuhun tärkeään piirteeseen. Kun tekijät on löydetty, tutkijat yrittävät laboratorio-olosuhteissa erilaisilla malleilla ymmärtää, miten ne toimivat ja miten niihin voitaisiin vaikuttaa.  Sen jälkeen pyritään löytämään jokin tapa vaikuttaa niiihin, ja testataan niitä ensin prekliinisissä malleissa –  jotka parhaassa tapauksessa etenevät kokeellisiin lääkkeisiin, joita ryhdytään testaamaan potilailla.

• Lääkkeen löytyminen ja kehittäminen on pitkäjänteinen prosessi, joka voi kestää 10 – 20 vuotta alkuperäisestä löydöksestä, ja sitä samaa sykliä pitäisi toistaa – kysymällä uudelleen ja uudelleen sama kysymys uusien molekyylien suhteen, Ivaska kuvailee.

Rintasyöpä on haastava tutkimuskohde

• Haaste on siinä, että naisen elimistö on hyvin monimutkainen, monellakin tavalla fyysisesti, Ivaska pohtii.

• Kokonainen elimistö on hyvin kompleksi, emmekä me laboratorio-olosuhteissa pysty rakentamaan mallia, joka ottaisi huomioon kaikki oikeassa ihmisessä olevat tekijät ja eri ihmisten henkilökohtaista vaihtelua – mutta monimutkaisia, oikeaa kudosta matkivia malleja pystytään nykyään laboratorio-olosuhteissa rakentamaan, esim. materiaalitekniikkaa, 3D- printtausta ja muita menetelmiä käyttäen. Mitä parempi malli, sitä luotettavampia tuloksia.

Tekoälyä ja koneoppimista käytetään analysoimaan mikroskoopinäytteitä, kuten tietynlaisia soluja tai syöpätyyppejä. Näin voidaan analysoida valtava määrä näytteitä.

• Jokainen potilas voi vaikuttaa tutkimuksen edistymiseen antamalla biopankkisuostumuksen ja suhtautumalla positiivisesti siihen, että heidän sairaudestaan saatavaa dataa voidaan hyödyntää. Kaikki tämä on osa suurta tiedon valtamerta, josta tulevaisuudessa toivottavasti saadaan seuraavat väylät siihen, millaisia tehokkaita uusia tapoja meillä olisi syövän hoidossa ja diagnostiikassa, Ivaska toivoo.

• Koko ajan tulee saataville enemmän ja enemmän täsmälääkkeitä. Kaikki uudet lääkkeet perustuvat tutkimukseen. Nykyisin yhä paremmin pystytään täsmäämään ihmisen syövän ominaispiirteet tietyntyyppiseen lääkehoitoon. Hoito on yhä enemmän yksilöllistä – tiedetään hyvin paljon tekijöitä, jotka pystytään potilasnäytteestä määrittelemään ja jotka kertovat, minkä tyyppinen syöpä on ja millaiset täsmähoidot siihen toimivat.

Millaista tutkimustyötä tehdään parhaillaan Syöpäsäätiön tuella?

Ivaska on saanut Syöpäsäätiön kolmivuotisen apurahan vuonna 2024. Tutkimuksen aiheena on solumuuntautuvuus ja paikallinen signalointi syövän leviämisessä.

• Syövässä on pohjimmiltaan kysymys siitä, että normaali solu alkaa käyttäytyä jollakin tavalla hallitsemattomasti. Tutkimuskysymys on näennäisen yksinkertainen, mutta samalla hyvin vaikea: mikä erottaa normaalin solun syöpäsolusta? Yritämme selvittää, mitä varhaisen vaiheen syövässä tapahtuu silloin, kun se lähtee leviämään tai mitä tapahtuu juuri ennen leviämistä. Mitkä signaalit käynnistävät tämän muutoksen – ja kun syöpä on jo levinnyt, miten solu muuntuu kyetäkseen aiheuttamaan levinneen sairauden?

Syöpäsolu vastaan elimistö – näkökulman vaihto

Ivaska muokkaa näkökulmaansa yllättäen katsomalla asiaa syöpäsolun sijaan sitä ympäröivän normaalin kudoksen vinkkelistä. Tutkimuksessa on usein keskitytty syöpäsoluun itseensä, mutta myös ympäröivä kudos säätelee sen käyttäytymistä.

• Uusimpien tulostemme perusteella normaalikudos pystyy tehokkaasti rajoittamaan syöpää ainakin sairauden alkuvaiheessa. Kun syöpä lähtee leviämään, sen pitää pystyä tunkeutumaan ympäröivään kudokseen ja navigoimaan tiensä siellä ja normaalikudos pystyy toimimaan tässä ikään kuin raja-aitana. Tätä ymmärretään vielä huonosti, mutta se saattaa liittyä esimerkiksi siihen, miksi syöpä leviää joissakin potilaissa ja pysyy toisilla paikallisena, Ivaska kertoo.

Ikääntyminen voi avata oven syövälle

• Olemme myös havainneet, että syöpää rajoittavat normaalikudoksen tekijät heikkenevät ikääntymisen myötä, ja tämä voi edesauttaa syövän leviämistä.

Ihminen on biologisesti vanha jo 40-vuotiaana, Ivaska toteaa. Vaikka elinaikaa on useimmiten vielä vuosikymmeniä jäljellä.

• Nuoressa kudoksessa on paljon luontaisia tekijöitä, jotka fysikaalisesti ja kemiallisesti estävät syövän leviämistä. Kudos muuttuu vanhetessaan ja nämä tekijät heikkenevät. Esimerkkeinä Ivaska mainitsee immuunipuolustuksen heikkenemisen sekä kudosten tärkeimmän rakennusaineen, kollageenin, jäykistymisen, joka johtaa kudoksen kimmoisuuden heikkenemiseen.

• Näkeehän sen jokainen peilistä, tämä alkaa näkyä siinä 35-vuotiaana, Ivaska naurahtaa.

• Samat muutokset tapahtuvat rintakudoksessa, kuin muuallakin – vaikka ne eivät näy niin selvästi. Muutokset kollageenissa edesauttavat sitä, että syöpäsolujen on helpompi lähteä liikkeelle. Solut tunnistavat kudoksen elastisuuden, pehmeyden ja kimmoisuuden. Kimmoisuuden menetys ja kudoksen jäykkyys ovat syövän leviämistä edesauttavia tekijöitä.

Rintasyöpäriski on vielä matala alle 50-vuotiailla –  siksi sen seulominen aloitetaan vasta myöhemmin. Syöpä on eräänlainen rappeutumissairaus: yhdistelmä kudoksen rappeutumista ja huonoa tuuria siinä, kenelle sattuu kertymään tietynlaisia mutaatioita yhteen ja samaan soluun. Tarvitaan kaikkien näiden tekijöiden yhteisvaikutus, jotta syöpä voi kehittyä ja lähteä leviämään.

Tutkimus on rahoituksen varassa – nuoret tutkijat vaakalaudalla

Syövän leviämismekanismeista monet ovat yleistettävissä erilaisiin syöpiin. Vaikka jokaisella syövällä on ominaispiirteita, niillä on myös yhteisiä tekijöitä. Vaikka tutkimus keskittyisi rintasyöpään, se voi johtaa läpimurtoihin myös muiden syöpien hoidossa. Kaikki testit, joilla selvitetään millainen hoito voisi tehota, kun ihminen sairastuu, perustuvat tutkimukseen. Kaikki hoidot jo 1950-luvulta lähtien ovat perustuneet tutkimukseen.

• Ilman tutkimusta ja sen rahoitusta ei synny uusia hoitoja – eikä potilaita voida ohjata heille parhaiten sopiviin hoitoihin.

Ivaska kuvailee maailmanlaajuisena haasteena, miten tutkimustulokset saadaan jalostettua uusiksi lääkkeiksi. Lääkekehitys on valtavan kallista, eikä sitä ole mahdollista tehdä ilman lääketeollisuuden resursseja. Haasteena on, miten ne viedään eteenpäin lääketeollisuuden puolella.

• Siellä alkavat vaikuttaa oletettavat tulovirrat – kuinka paljon jonkin lääkkeen kehittäminen maksaa ja kuinka kannattavaksi lääkkeen uskotaan muodostuvan.

Nuoret tutkijat – tulevaisuuden ratkaisijat

Suurin ongelma ja haaste suomalaisessa tutkimuskentässä on Ivaskan mielestä nuorten tutkijoiden tilanne. Tutkimusrahoitus on erittäin kilpailtua ja usein lyhytjänteistä.

• Nuoret tutkijat ovat niitä, jotka tekevät 10 vuoden päästä löydökset, joista syntyvät uudet lääkeaihiot – ja pitävät tämän hyvän kehityksen vauhdissa.

Ilman tutkimusta ei olisi hyvää hoitoa. Jokaisen, joka on sairastunut rintasyöpään tai tuntee jonkun sairastuneen, tulisi muistaa, että kaikki hoito on lähtenyt tutkimuksesta – jos tutkimusta ei tehtäisi, juuri mitään ei voitaisi tehdä sairastuneiden ihmisten auttamiseksi.

Tulevaisuus näyttäytyy valoisana ja tutkija on toiveikas sairastuneiden puolesta. Joka vuosi tulee kymmeniä uusia lääkkeitä –  tutkimuksen luomia täsmälääkkeitä syöpään.

Roosa nauha symboloi arvostusta ja toivoa

Ilahdun aina valtavasti, kun näen Roosa nauhoja, Johanna Ivaska sanoo. Sekä tutkijat että potilaat ja lääkärit, kaikki unelmoivat aina vain paremista hoidoista, ja tie niiden unelmien toteutumiseen on osallistua Roosa nauha -keräykseen, Ivaska sanoo.

• On hienoa, että ihmiset Suomessa suhtautuvat tutkimukseen myönteisesti ja näkevät sen arvon. Se on tietynlainen tsempin osoitus myös tutkijalle – kun näkee Roosa nauhan ihmisen rinnassa. Tulee sellainen olo, että joku arvostaa sitä työtä mitä teemme ja haluaa tukea sitä omalta osaltaan.

Palataan vielä tämän vuoden upeaan saavutukseen, Ivaskalle myönnettyyn arvostettuun tiedepalkintoon.

• Suomen Tiedepalkinto on valtavan hieno asia. Hieno tunnustus paitsi minulle, niin koko tutkimusryhmälle. Se on kaikkien niiden ihmisten työn tulosta, jotka ovat laboratoriossani läpi 20 vuoden aikana työskennelleet. Kyseessä on arvostetuin tiedepalkinto Suomessa – on hienoa, että se annettiin perustutkimukselle, Ivaska sanoo.

Teksti: Carita Päivänen

Valokuvat:  Liisa Koivula, Turun yliopisto, InFLAMES-lippulaiva