Elämännälkä kasvattaa edelleen

Olen kiitollinen Taavista (nimitän syöpääni siten), koska sisarukseni ja lapseni pääsevät tähystykseen sen vuoksi. Olen saanut jo nyt mielettömästi kannustusta ja tukea. Olenko näin rakastettu?

Olen kiitollinen syövästä, se herättää minut unesta.

Puolisoni ajatteli diagnoosin saatuani: ”Ei voi olla totta, siitä seurasi itku. Ajatukset alkoivat laukata, syöpä, kuolema, luopumisen pelko, jään yksin.. miten tästä eteenpäin? Romahdanko täysin? Mistä saan apua?” Oli vain yksi kysymys: ”Miksi?”

Katkeaako hauras elämänlanka?

Päätimme, että selviämme tästä yhdessä ja sitoudumme siihen, kunnes…..kuoleman kylmä enkeli kävi kolkuttamassa ovea kolme eri kertaa. Katkeaako nyt hauras elämänlanka? Kyynel tuli silmäkulmaan ja muuttui hiljaiseksi itkuksi.

Marraskuu 2017. Hoidot eivät edenneet alhaisten valkosoluarvojen ja sivuoireiden vuoksi, tuli useita peruutuksia ja siirtoja: Vedin Voimaannuttavan kortin pakasta ja siinä oli kysymys, mitä tunnet nyt?

Tunsin pettymystä, pelkoa, tarpeettomuuden tunnetta, luovuttamista, ahdistusta. Pettymystä, että olen epäonnistunut, vaikken voi tälle mitään.

Tunsin pelkoa, että sairasloma jatkuu, hoidot pitenevät enkä pääse ihmisten ilmoille. Tunsin tarpeettomuuden tunnetta, ei ollut työtä, minulla ei ole merkitystä. Luovuttamisen tunne kasvoi, en halunnut hoitoja enää, en syönyt mitään, en liikkunut, eikä millään ollut enää väliä.

Ahdisti, tämä on nyt tätä yrittämistä olla positiivinen, kyllä tämä tästä ja kyllä tästä hyvä tulee ja kaikella on tarkoitus! Niin varmaan onkin ja uskon niin, mutta minulle tämä on kärsimystä!

Elämännälkä kasvaa

Osa-aika työhön palattuani hoitojen jälkeen kesällä 2018 ulosteenkarkailusta kärsivänä kirjoitin toivottomuudesta. Tein illalla suolentyhjennyksen ja valvoin vatsan takia tiistai- ja keskiviikon välisen yön. Lähetin esimiehelle viestin, että tulen myöhemmällä junalla töihin, kun en ole nukkunut yhtään. Sain nukuttua pari tuntia ja olin tokkurassa töihin mennessä.

Juna-asemalla koin vahvaa epätoivoa. Kun asemalla ei ollut ketään muita, ajattelin miten helppoa olisi hypätä ohimenevän junan raiteille tässä tunteessa. Otin askeleen taaksepäin kun havahduin todella synkkiin ajatuksiini.

Sairaus voi olla viesti jostakin, uskon niin. Unien merkitys ja mielen hiljentäminen, meditaatiot, kirjoittaminen ja tunteiden tunnistaminen sekä analysointi ovat arkipäivääni nykyään.

Syöpäyhdistyksellä on ollut suuri merkitys minulle ja olen kiitollinen Colores ry:lle, Kymenlaakson syöpäyhdistykselle ja monille muille, jotka ovat olleet tukemassa uudella tielläni kohti tarkoitustani.

Elämännälkä ja reunalla olo kasvattavat minua edelleen. Kaiken takana on kuitenkin rakkaus ja anteeksianto kaikkeen ja kaikille, myös itselle. Jäljelle on jäänyt suuri kiitollisuus kaikesta kokemastani.

Teksti: Mervi Kaartoaho

Kuva: Eeva Anundi