Millaisia ovat lasten syövät?

Lasten ja aikuisten syövät ovat käytännössä erilaisia sairauksia, sanoo Olli Lohi. Hän työskentelee Tampereen yliopistosairaalan lasten veri- ja syöpätautiyksikön osastonylilääkärinä.

– Lasten syöpä aiheutuu normaalin kehityksen häiriöstä. Aikuisten syövissä taustalla ovat vanhenemisen lisäksi myös ihmisen elintavat. Monia syöpiä, joita tavataan aikuisilla, ei ole lainkaan lapsilla, ja toisinpäin. Esimerkiksi puolet lasten akuutin lymfaattisen leukemian alaryhmistä ovat harvinaisia aikuisilla.

Tavallisimpia lasten syöpiä ovat leukemiat ja lymfoomat sekä pahanlaatuiset aivokasvaimet.

– Lasten syövistä noin kolmasosa on leukemiaa, kolmasosa aivokasvaimia ja loput muita erilaisia harvinaisia syöpäsairauksia, Lohi kertoo.

Miksi lapset sairastuvat syöpään?

Lasten syöpää työkseen tutkiva ja hoitava Olli Lohi kuvailee yksinkertaistaen, miten syöpä syntyy. 

– Lasten syövässä kyse on normaalin kehityksen häiriöstä.  Lapsen kasvun prosessissa valtava määrä soluja jakautuu ja erilaistuu eri kudoksiksi – ja siitä kehittyy yksilö. Joskus tässä prosessissa tulee häiriö, jota solu ei kykene korjaamaan ja ne villiintyvät siten, että niistä kehittyy syöpäkasvain. Tämä on elämään liittyvä prosessi: kun paljon tapahtuu, niin virheitäkin sattuu. Niinkin hyvään koneistoon, kuin mitä ihmisen elimistö on!

– Syöpä ei synny hetkessä, vaan se on pitkä, jopa vuosien prosessi.  Syöpä johtuu geenien virheistä ja meidän tutkijoiden on tärkeää ymmärtää näiden muutosten merkitys. Kun ymmärretään mitä tapahtuu, voidaan miettiä ongelmiin uusia täsmäratkaisuja.

Lahjoittajien tuella valtava merkitys

– Lasten syöpien tutkimustyö nojaa paljolti säätiörahoitukseen. Se mahdollistaa, että tutkimusta yleensä voidaan Suomessa tehdä. Lahjoittajien tuella on valtavan suuri merkitys suomalaiselle syöpätutkimukselle.

Syöpäsäätiön myöntämällä apurahalla on saatu paljon aikaan. Olli Lohi tutkimusryhmineen on löytänyt lupaavia täsmähoitoja ja uusia tehoavia lääkeyhdistelmiä lasten leukemiaan. Tie labratoriosta potilaiden hoitoon on kuitenkin hidas ja pitkä – mutta se on ainoa tapa löytää apua sairastuneille.

Miten tutkimuksen avulla voidaan parantaa lasten selviytymistä syövästä?

Perustutkimuksen avulla opitaan ymmärtämään paremmin taudin syntymekanismeja. Tämä mahdollistaa uusien täsmähoitojen suunnittelun. Kliinisessä tutkimuksessa selvitetään erilaisten hoitojen tehoa ja haittavaikutuksia. Rekisteritutkimuksessa puolestaan voidaan kartoittaa syövän yhteyttä esimerkiksi muihin sairauksiin tai ympäristötekijöihin.

– Perinteisillä syöpähoidoilla kuten sytostaatti- ja solunsalpaajahoidoilla on saavutettu hyviä tuloksia, mutta niillä on myös aika paljon haittoja, lyhyellä ja pitkällä aikavälillä potilaille.

Meidän pitäisi saada lisää tehoa, jota perinteisillä hoidoilla ei enää saa. Tähän tarvitaan tutkimusta.

Tavoitteena on hoitaa syöpää sairastavia lapsia tehokkaasti ja mahdollisimman vähillä haittavaikutuksilla.

Vielä 1950–60-luvuilla akuutti lymfaattinen leukemia (ALL) oli kuolemantuomio – yksikään lapsi ei selvinnyt hengissä. Tällä hetkellä noin 90 % selviytyy hengissä. Tämä edistys on saavutettu systemaattisella kliinisellä tutkimuksella. Tutkimuksen ansioista voidaan tuoda jatkossakin uusia lääkkeitä ja täsmähoitoja potilaiden ulottuville.

– Tämän suorempaa tapaa ei ole hyödyttää lapsisyöpäpotilaita, kuin satsata kliiniseen tutkimukseen, jossa tehdään vertailevaa tutkimusta eri hoitovaihtojen välillä.

Millaisia ovat suomalaisen syöpätutkimuksen haasteet?

Syöpätutkijan silmin suomalaisen tutkimuksen kenttä on nykyään hyvin haasteellinen.

– Kilpailu rahoituksista on kova, ja koska tutkimuksen tekeminen on kallista, rahoitusta tarvitaan paljon. Tutkimuskenttä on laaja ja globaali. Tutkimusrahoituksen keskeinen ongelma on lyhytjänteisyys, sillä tutkimus on pitkäkestoista. Yliopistojen rahoitusmahdollisuudet ovat niin vähäiset, että ne eivät pysty takaamaan tutkijoille pitkäaikaista hankerahoitusta.

– Hyvistä tutkijoista alkaa pian olla pulaa ja nuoret eivät ole yhtä kiinnostuneita tieteen tekemisestä kuin aiemmin. Tutkimustyön tempo ja hektisyys sekä tutkijoille asetut vaatimukset ovat kovia, eikä lainsäädäntö ei ole helpottanut asioita. Paljon on turhaa byrokratiaa, Lohi kuvailee.

–  Olen huolissani syöpätutkimuksen tulevaisuudesta: ihmisistä, innostuksesta, kiinnostumisesta ja jaksamisesta. Rahoituksen saaminen on työlästä, mutta luotan siihen, että hyville tutkimushankkeille löytyy rahoitusta jatkossakin. Eniten olen huolissani siitä, että tämä Suomen nykyinen tutkimusbyrokratia on luotaantyöntävä, tieteestä poispäin. Tutkimustyön vetovoima on merkittävästi kärsinyt – ja se on merkittävä uhka.

Neljä viidestä voidaan parantaa

Lohi tekee paljon työtä lasten syöpää hoitavana lääkärinä. Mitä hän haluaisi lääkärinä sanoa vanhemmille, joiden lapsi sairastuu syöpään?

– Pääsääntöisesti voin rauhoittaa vanhempia sillä tiedolla, että valtaosa syöpään sairastuneista lapsista voidaan parantaa. Esimerkiksi akuutti lymfoblastileukemia (ALL) on yleisin syöpä lapsilla, ja sen ennuste on yleensä oikein hyvä. Se paha kaiku, mikä leukemia-sanalla on ennen ollut, ei onneksi ole enää tätä päivää. Ylipäänsä, lapsuusiän syövän hoitotulokset ovat parantuneet merkittävästi viime vuosikymmenten aikana muun muassa diagnostisten menetelmien ja tukihoitojen kehittymisen ansiosta. Neljä viidestä, eli 80 % syöpään sairastuneista lapsista voidaan parantaa.  Me lähdemme aina täysin voimin parantamaan lapsia silloinkin, kun mahdollisuudet eivät ole niin hyvät, Lohi sanoo.

Teksti: Carita Päivänen

Kuvaaja: Jukka Lehtiniemi