”Yksi Roosa nauha -muisto saa poskeni yhä punoittamaan”

Roosa nauha -keräys nousi vuonna 2020 tehdyssä väestökyselyssä suosituimmaksi lahjoituskohteeksi Suomessa. Ja viime vuonna keräys tuotti ennätykselliset 4,9 miljoonaa euroa. Ensi vuonna Roosa nauha viettää Suomessa 20-vuotisjuhliaan. Mikä on tehnyt keräyksestä lahjoittajien suosikkikohteen?

Oma taivallukseni Roosa nauhan kanssa alkoi vuonna 2012 ja päättyy nykyisessä roolissani Syöpäsäätiön pääsihteerinä tänä kesänä. Tulin valituksi tehtävääni syyskuussa 2011 ja aloitin pari kuukautta myöhemmin. Tuon syksyn Roosa nauha -keräyksestä minulle ei ole jäänyt mielikuvia. Sen sijaan muistan hyvin marraskuussa 2011 vuosien tauon jälkeen järjestetyn Syksyn sävelen, jonka lahjoitustuotto kohdennettiin Syöpäjärjestöille.

Perehdyin heti alkuvaiheessa varainhankintaamme ja ajattelin, että onpa monimutkaista. Tehtiin paljon erilaisia asioita ja varoja kerättiin kahdella rahankeräysluvalla – toinen oli Syöpäsäätiön ja toinen Syöpäjärjestöjen.

Aluksi perusta kuntoon

Tulin joka päivä töihin meidän kivijalkamyymälämme läpi. Siellä oli tarjolla monenlaisia tuotteita, esimerkiksi Roosa nauha -juomapulloja. Varainhankinnan tiimipalavereissa todettiin, että tulevaisuus on kuukausilahjoittajissa.

Aluksi mietittiin mallia, jossa kuukausilahjoittaja voisi valita parinkymmenen erilaisen kohteen väliltä (eri syöpiä, alueellisia yhdistyksiä, potilasyhdistyksiä jne.). Aloitin varainhankinnan uudistamisen isoista asioista – kuukausilahjoittajiin päästiin vasta niiden jälkeen. Päätimme kerätä varoja vain yhdellä – Syöpäsäätiön – rahankeräysluvalla. Samalla säätiö otti vastuuta syöpään sairastuneiden tukipalveluiden avustamisesta koko maassa. Syöpätutkimus pysyi kuitenkin säätiön tärkeimpänä avustuskohteena. Lopetimme myös kannattamattoman kivijalkamyymälän ja verkkokaupan.

Parin vuoden tauon jälkeen Roosa nauhalla oli taas suunnittelija vuonna 2012. Nauhan julkistuksessa ei kaikki mennyt aivan niin kuin piti. Jostakin syystä suunnittelijamme harmistui tilaisuuden järjestelyistä ja järjesti oman vaihtoehtoisen tilaisuutensa lähellä sijainneessa studiossaan.

Vuosien varrella varainhankintamme on ammattimaistunut kaikilla alueilla. Roosa nauhan suunnittelijan rooli kampanjassa on aivan erilainen nyt kuin kymmenen vuotta sitten. Vuoden 2012 nauhan suunnittelijakin olisi todennäköisesti arvostanut nykyistä toimintatapaamme. Perusperiaate on säilynyt – suunnittelija on mukana vapaaehtoisena ja täydestä sydämestään.

Suunnittelijan valinta on jännittävin vaihe

Toinen Roosa nauha -muistoni on jo seuraavalta vuodelta. Osana Roosa nauha -keräystä tilattiin kahdelta dokumenttielokuvien huippuammattilaiselta – Joonas Berghäll ja Katja Gauriloff – elokuva neljästä rintasyöpään sairastuneesta naisesta. Elokuva oli vaikuttava ja koskettava. Se oli hieno avaus, mutta jäi ehkä jotenkin irralliseksi itse keräyksestä.

Tässäkin asiassa varainhankintamme on kehittynyt. Roosa nauha -keräys on kokonaisuus, jossa jokainen osa ja sen suhde muihin osiin on mietitty huolellisesti. Minuun elokuva teki niin suuren vaikutuksen, että muutama vuosi tämän jälkeen keskustelimme vakavasti Suomen Elokuvasäätiön kanssa kilpailusta syöpäaiheisen elokuvan tuottamiseksi. Idea ei kuitenkaan kantanut loppuun asti.

Suunnittelijan valinta on yksi jännittävimmistä vaiheista Roosa nauha -keräyksen suunnittelussa. Valinnassa on poikkeuksetta onnistuttu erittäin hyvin. Suunnittelija on tärkeä, koska hän tuo aina jonkin uuden näkökulman, jonka ympärille kampanjan visuaalista ilmettä ja viestiä rakennetaan. Omalla varainhankintatiimillämme ja mainostoimistokumppanillamme on tietysti aivan olennainen rooli siinä, että suunnittelijan tarjoamat mahdollisuudet pystytään hyödyntämään.

Posket kuin Parikan sydänkorkokengät

Olen aina luottanut sataprosenttisesti tiimiimme ja jättäytynyt hyvillä mielin taka-alalle Roosa nauha -kampanjan viestinnässä. Minusta löytyy vuosien varrelta vain yksi poseerauskuva, mutta se on sitäkin mieluisampi.

Olen samassa kuvassa viehkeän Roosa nauhan suunnitelleen Minna Parikan kanssa. Poskeni punoittavat yhtä paljon kuin Parikan suunnittelemat kuuluisat sydänaiheiset korkokengät. Ilmeisesti tästä johtuen lupasin samana jouluna hövelisti vaimolleni ja tyttärelleni ylimääräisenä lahjana Parikan suunnittelemat kengät. Tässä on toinen syy, minkä vuoksi olen välttänyt altistumasta upeiden Roosa nauha -suunnittelijoidemme karismalle.

Minua harmittaa kyllä se, etten keräyksen aikana tavannut Seela Sellaa. Hän on upea, hurmaava ja sai kampanjaan mukaan muitakin ihmisiä, joilla oli painavaa sanottavaa. Meillä oli Seelan kanssa sama lausunnanopettaja, joka puhui minulle monta kertaa Seelasta. Vuonna 2017 Seela Sella totesi Apu-lehdessä: ”Opettaja Klara Näre-Keskinen valoi minuun rohkeutta, että elämässä voi tehdä mitä vaan! Hänestä tuli erittäin suuri vaikuttaja elämääni.”

Voin yhtyä omastakin puolestani Seelan arvioon. Opettajani tutustutti minut Eeva-Liisa Mannerin tuotantoon, joka on jättänyt minuun pysyvän jäljen. Haaveeni oli pyytää Seela Sellaa ohjaamaan minua lausuntaesityksessä, jonka olin ajatellut pitää ihanalle henkilöstölleni eläkkeelle jäädessäni. Miksi minulla ei ollut rohkeutta kysyä!

Rohkeus kantaa jatkossakin

Mikä on tehnyt Roosa nauha -keräyksestä lahjoittajien suosikkikohteen? Roosa nauha koskettaa minua, sinua ja meitä kaikkia. Jokaista omalla tavallaan. Viime vuosina Roosa nauhassa on korostunut rohkeuden teema. Meidän pitää olla rohkeita kohtaamaan se, mikä eteemme tulee.

Meidän pitää olla rohkeita nähdä pidemmälle ja itsemme ulkopuolelle. Kun lahjoitamme syöpätutkimukseen tänään, meidän jälkeemme tulevat – olivat ne omia lapsiamme tai toisten lapsia – saavat parempaa hoitoa.

Sakari Karjalainen
Syöpäsäätiön pääsihteeri