Syöpä pysäytti – kiitollisuus elämää kohtaan kasvoi

Titta Rimpioja huomasi yhtenä tavallisena työpäivän aamuna, että kaikki ei ole kunnossa.

–        Istuin aamutakissa kahvia juomassa, kun tunsin rinnassani jotakin epätavallista. Olin lähdössä Keski-Suomeen ajelemaan työmatkalle, ja muistan olleeni huolissani. Samana päivänä menin sovitun 40-vuotisseulonnan papa-kontrolliin, jossa neuvottiin, että kannattaa ottaa yhteyttä työterveyteen. Ensin oli röntgen ja ultratutkimus, sitten pääsin saman tien eteenpäin neulanäytteeseen. Löytyi rintasyöpä.

Vaikka tieto syövän löytymisestä olikin järkytys Rimpiojalle, hän oli luottavainen ja uskoi alusta asti saavansa hyvää hoitoa.

–        Koko sen prosessin ajan ajattelin, että menen vain sinne, mihin minut lähetetään. En tiennyt tarkemmin mihin hoitoihin olen menossa, kaikki oli uutta. Tuntui, että minua hoidetaan hyvin. En googlaillut sairauttani enkä hoitovaihtoehtoja. En halunnut tietää siitä liikaa.

Syöpähoitojen keskellä vanhemmat, ystävät ja työkaverit olivat tärkeänä tukena. Rimpioja oli kotona sairauslomalla kahdeksan kuukautta.

–        Hoidot olivat ihan kauheat – jokainen tietää sen, joka ne on käynyt läpi. Elin vain siten, että menin eteenpäin päivä kerrallaan. Kun kerroin tutuille kauppiaille, että minulla on todettu syöpä, moni alkoi itkeä. Tuntui vähän hassulta lohduttaa muita, että älä välitä. Mutta se auttoi, että olen perusluonteeltani positiivinen ihminen – olen ollut aina. Kyllähän se auttoi paranemisessa, olen ihan varma siitä.

Kahden leikkauksen, sytostaattien ja sädehoitojen jälkeen paraneminen eteni ja hoidot päättyivät. Titta Rimpioja kertoo, että kun viimeinen hoitokerta päättyi, oli syksy ja Roosa nauha -päivä lähestyi. Hän meni myymään Roosa nauhoja ystävänsä kanssa Kokkolan Citymarketiin.

–        Soitin paikalliseen syöpäyhdistykseen, että haluaisin myydä nauhoja – se tuntui tärkeältä, Rimpioja muistaa.

Syksyllä 2015 Keskolta soitettiin ja tarjottiin hänelle paikkaa K-kauppiaana.

–        Kysyin, haittaako se, että olen sairastanut syövän – ja tietenkin vastattiin, ettei missään nimessä. Sillä eihän kukaan voi tietää, mitä ihmiselle elämässä tulee eteen muutenkaan.

Tulevaisuus näyttää valoisalta

Titta Rimpioja työskentelee kauppiaana K-market Mustikassa Ylivieskassa. Hän sanoo, että parasta työssä ovat asiakkaat ja oma henkilökunta.

–  Jaamme asiat henkilökunnan kanssa. Töissä välillä itketään ja nauretaan yhdessä, mutta nykyään itken mieluummin ilosta. Kauppiaan työssä nautin vaihtelevuudesta – ei ole kahta samanlaista työpäivää.

Roosa nauha -keräys on kaupassa tärkeä tapahtuma, jota odotetaan innolla.

–        Kun omaan kauppaan tulee Roosa nauhoja, meillä koko porukka on mukana innoissaan. He tietävät, että se on minulle tosi tärkeää. Me myymme niitä kyllä tosi paljon, otamme aina niin paljon, etteivät lopu kesken. Meille on iso juttu, kun näemme, millainen on tämän vuoden Roosa nauha, Rimpioja sanoo.

Hän kertoo, että aiemmin ei ollut päivääkään, etteikö hän olisi ajatellut sairastamaansa syöpää, mutta nykyisin se ei enää ole mielessä yhtä usein. Hän käy kontrollissa kerran vuodessa. Nyt tulee täyteen jo 8 vuotta terveenä, hän iloitsee.

–        Olen halunnut kertoa sairaudestani kaikille avoimesti ja rohkaista muita, jotka joutuvat kokemaan vastaavaa. Syöpään sairastumisesta ei tarvitse tuntea häpeää. Syöpä on muuttanut minua ihmisenä ja tunnen suurta kiitollisuutta elämää kohtaan. Vanheneminen on etuoikeus, johon kaikki eivät saa mahdollisuutta. Vaikeuksien keskellä asenne kannattaa säilyttää positiivisena, vaikka se ei aina tunnu helpolta. Myönteisyys on valttia, Rimpioja muistuttaa.

Teksti: Carita Päivänen
Kuvat: Jaakko Lukumaa