Roosa nauhan sielukas suunnittelija Juha Tapio: ”Jätämme toisiimme ainutlaatuisen jäljen”

Eräänä kevätyönä Juha väsyi jahkailuun. Tänä yönä kymmenen vuotta valmiina ollut melodia saisi viimein sanansa. Muu perhe nukkui kun mies hiippaili alakertaan kitaransa luo.

Juha hyräili mahdollisimman matalalta ja näppäili kitaraansa hiirenhiljaa. Puu värähteli artistin sylissä, kun hän viimeisteli yhden suurimmista hiteistään. Mies laittoi kitaran laukkuun, kun kello löi 3:42 ja aamu alkoi sarastaa. Laulu sai nimekseen ’Eläköön’.

Ja laulu tavoitti ihmisen

Muutamia vuosia myöhemmin sairaanhoitajana työskentelevä Eija kuuli, että hänellä on rintasyöpä. Eija tiesi kantavansa syövälle altistavaa geenivirhettä, mutta hän ei ollut ehtinyt tehdä ennaltaehkäisevää leikkausta. Mieltä kalvoivat itsesyytökset. Syöpä oli onneksi havaittu varhaisessa vaiheessa, vaikka se ei ollut näyttänyt juuri mitään merkkejä itsestään.

Seuraavien vuosien aikana Eija kävi läpi kahdeksan nukutusleikkausta. Kun hän ei jaksanut kannatella itseään eikä muita hän huomasi, että elämä kantaa sittenkin.  ”Syöpämatkani varrella olen kokenut, että elämän tärkein asia on olla rakastettu ja rakastaa. Kaiken koetun jälkeen laulan sydämestäni Juha Tapion laulua Eläköön”, Eija kertoo voimalaulustaan.

”Eläköön elämä ja elämän nälkä.”

Lauluja, joissa on jotain niin oikeaa

Käsittämättömän moni syövän sairastanut kokee Juhan laulut Eijan tavoin. Niistä on haettu lohtua leikkaukseen valmistautuessa, leikkauksesta toipuessa ja öisin, kun uni ei tule. Silloin, kun eniten pelottaa. Laulut tekevät vaikeimmista hetkistä pehmeämpiä ja samalla ne kirkastavat sitä, mikä on elämässä kaikkein kauneinta.

Laulun syntyhetkellä Juhasta tuntuu yhä siltä, kuin hän olisi salaisuuksien lähteellä. ”Joskus sieltä saa mukaansa teelusikallisen, joskus kauhallisen”, hän kuvailee. Laulu on lopulta valmis, kun siinä on edes pipetillinen sitä, mikä tuntuu oikealta.

Se, että laulu koskettaa niin voimakkaasti ihmisiä, kertoo Juhan mielestä ihmisistä itsestään.

”Ihmisissä on sisäänkirjoitettu taito löytää toivo toivottomassa tilanteessa. Lauluntekijänä olen onnekas, että laulu on sattunut oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Kyse on kuitenkin ihmisen omasta rohkeudesta ja viisaudesta löytää tienviittoja.”

Jätämme toisiimme ainutlaatuisen jäljen

Nyt rakastettu taiteilija liittyy Roosa nauhan suunnittelijoiden ketjuun ja antaa oman panoksensa syöpätutkimuksen edistämiseksi. Hänen ydinperheensä on säästynyt syövältä, mutta useampi ystävä ja sukulainen on kokenut sairauden. Juhan anoppi on sairastanut syövän kolme kertaa.

Roosa nauhaan hän halusi sormenjälkensä muistuttamaan siitä, että jätämme toisiimme ainutlaatuisen jäljen.  ”Roosa nauhan ostaminen on pieni ja helppo teko, jolla voi jättää sormenjälkensä kansakunnankokoiseen, toiveikkaaseen kehityskulkuun, Juha visioi.

”Mitä korkeampaa tässä maailmassa voi tehdä, kuin jättää jälkensä siihen, että lievennetään yhteistä kärsimystä ja tehdään elämästä toiveikkaampaa?”

Rohkea optimisti pystyy mihin vaan

Juha on aina ajatellut, että kaikki on mahdollista. ”Vanhempieni asenne oli sellainen, että jos tekee hommansa kunnolla, voi pystyä mihin vaan.”

Etelä-Pohjanmaan maisema, Juhan lapsuuden asuinpaikka, sopii ajatukseen. Tasaista peltoa riittää ja horisontti siintää kaukana. ”Yhtä aikaa tajuaa sen, että itse ei ole kovinkaan merkittävä. Jalat ovat tiukasti pellon laidassa kiinni. Samalla näet kuitenkin horisonttiin, eikä edessä ole estettä. Tiedät, että jos vaan rupeat tarpomaan, niin joku päivä olet tuolla.”

Tätä asennetta voisi kutsua rohkeaksi optimismiksi ja se on yksi Roosa nauhan suunnittelijan upeimmista ominaisuuksista. Asenne yhdistää Juhan myös maamme huippututkijoihin. ”Syöpätutkijat ovat suuria taiteilijoita”, Juha ajattelee. Siinä mielessä tiede ja taide ovat lähellä toisiaan, sillä molempien maali on yhteinen; tehdään elämästä parempaa.”

Olemmeko maailman välittävin kansa?

Juha on kiertänyt urallaan Suomea ristiin rastiin. Hän on kohdannut kiertueillaan tuhansia ihmisiä ja huomannut, että heitä yhdistää yksi asia: ”Heidän rohkeutensa elää on hämmästyttävää. Se on rohkaissut monissa paikoissa myös minua valtavasti”, Juha myöntää. ”En minäkään kehtaa luovuttaa, kun eivät nuokaan luovuta.”

Roosa nauhan suunnittelija hiljenee hetkeksi ja muistelee vielä kohtaamiaan ihmisiä.

”Meissä on inhimillistä viisautta ja lämpöä, joka näyttäytyy usein käytännön avuliaisuutena, tilan antamisena ja kuuntelemisena. Se on valtavan kaunista.”

Juhaa kuunnellessa tuntuu, että hän kuvailee maailman välittävintä kansaa. Tänä syksynä tämä kansa kantaa rinnassaan ylpeästi Roosa nauhaa.

Teksti: Anu Koikkalainen

Kuva: Simelius & Simelius