Susanna Juntunen: Kasvojemme rypyt kertovat lahjaksi saadusta ajasta

Miss Suomi -kisoista tunnettu Susanna Juntunen, 33, sai viime syksynä puhelinsoiton, jota hän ei osannut odottaa. Hän tuijotti keittiön ikkunasta ulos, eikä käsittänyt kuulemaansa. Aviomies aisti vaimonsa käyttäytymisestä, että nyt tapahtui jotain vakavaa.

Susannalla oli kohdunkaulan syöpä.

Tieto iski sirpaleiksi lapsiperheen arjen ja illuusion elämän ikuisuudesta, mutta se oli myös muulla tavoin järkytys Susannalle: ”Olen tehnyt kaiken elämässäni siten, että pysyisin terveenä ja eläisin mahdollisimman pitkään. Olen urheillut koko ikäni ja luulin tuntevani, jos kehossani olisi jotain vialla. Minulla ei ollut lainkaan oireita enkä siksi osannut kuvitella, että minulla voisi olla syöpä.”

Vakava vala kallioilla

Uutisen jälkeen Juntuset veivät pienen poikansa isoäidille hoitoon ja lähtivät ajelulle. Autossa istui hiljainen pariskunta, joka päätyi lopulta kallion laelle keskustelemaan vakavasta uutisesta ja uuden elämäntilanteen pelisäännöistä.

Harmaassa, jylhässä maisemassa he vannoivat uuden valan. He selviäisivät yhdessä.

”Mennään askel kerrallaan. Tehdään kaikkemme, että arki pysyy Peetulle mahdollisimman mukavana”, Susanna muistelee.

Peetusta Susannalla olikin suurin huoli. Mitä kävisi juuri vuoden täyttäneelle lapselle, jos hän menettäisi äitinsä? Mieli alkoi kehittelemään vaihtoehtoja pahimman varalle. Ehkä Susanna voisi kirjoittaa Peetulle kirjeitä niihin hetkiin, jolloin poika tarvitsisi äitiään.

Ajatus pienestä pellavapäästä kasvamassa ilman äitiä saa yhä kyyneleet Susannan silmiin.

Unelmia voi yhä tavoitella

Syöpähoidot aloitettiin ja Susanna valmistautui leikkaukseen. Hän eli päivä kerrallaan ja tulevaisuus haaveineen unohtui. Sitten maaliskuisena talvipäivänä puhelin taas soi.

Oli naistenpäivä ja tällä kertaa uutiset olivat käsittämättömän hyviä. Niin hyviä, että Susannan oli vaikea uskoa niitä todeksi.

”Uusia solumuutoksia ei ole tullut, HPV-virus on negatiivinen ja kohtu on siinä kunnossa, että voitte vielä yrittää toista lasta”, hänelle sanottiin.

Puolen vuoden piina päättyi juhliin. Asiat, joista Susanna oli mielessään jo luopunut, olivatkin taas käden ulottuvilla. Hän päätti alkaa toteuttaa unelmiaan vielä rohkeammin.

Mikä on lopulta kaunista?

Elämän rajallisuuden kohtaaminen vahvisti Susannan käsitystä siitä, kuka hän on ja mitä hän haluaa elämällään tehdä. ”Haluan inspiroida ihmisiä. Olen ollut vähän jarruttelija sosiaalisessa mediassa aikaisemmin, mutta tajusin, että se on minun juttuni ja haluan tehdä sitä rohkeammin.”

Mallimaailman ammattilainen lähestyy nyt myös kauneutta muuttuneesta perspektiivistä.  Hän katsoo rakkaita isovanhempiaan uusin, kiitollisin silmin: ”Ennen halusin peitellä vanhenemisen merkit ja tein kaikkeni, ettei minulle tulisi ryppyjä. Kaikki eivät kuitenkaan saa vanheta. Rypyt ovat merkki siitä, että on pitkä elämä takana.”

Sairastumisen myötä tullut armollisuus itseä kohtaan näkyy nyt kokonaisvaltaisempana käsityksenä hyvinvoinnista. Liike, yhteen hiileen puhaltaminen ja elämänmyönteisyyden jakaminen kantavat Susannaa eteenpäin ja antavat voimaa.

Auringonpaistetta ja pikkulapsiarkea

Luottamus syöpätutkimukseen oli Susannalle suuri voimavara koko sairastamisen ajan.  Hän oivalsi, että syöpä on sairaus muiden sairauksien joukossa ja onneksi se on nykyään hyvin hoidettavissa. Syöpä ei ole enää välitön kuolemantuomio.

Susanna on syvästi kiitollinen seulonnoille, koska ilman niitä hän ei ehkä olisi tässä. ”En olisi ikinä saanut vinkkiä oireettomasta syövästäni, jos en olisi käynyt seulonnassa”, hän huokaisee.

Vasta nyt Susanna uskaltaa ajatella, että kesä on todella tulossa ja hän saa elää sen terveenä perheensä kanssa.

Tulisipa kaunis kesä, tulisipa auringonpaistetta ja tulisipa tavallinen pikkulapsiarki.

Teksti: Anu Koikkalainen

Kuvat: Arto Arvilahti