Kohteena rintasyövän MYC

Valtaosa rintasyöpään sairastuneista selviää. Uusia tehokkaita hoitokeino-ja kuitenkin tarvitaan, koska tautiin kuolee Suomessa vuosittain lähes 900 naista. Suomalaisryhmä on onnistunut löytämään lääkeyhdistelmän, joka herättää elimistön immuunijärjestelmän taistelemaan syöpää vastaan. Hoi-tomuoto on nyt etenemässä laboratoriosta kohti sairaalaa.

Dosentti Juha Klefströmin tutkimusryhmä on selvittänyt jo pitkään, voisiko Myc syöpäproteiinin aiheuttamaa solukuolemaherkistymistä hyödyntää rintasyövän hoitomuotona. Kolmen viime vuoden ajan tutkimusta on tehty Syöpäsäätiön Roosa nauha -rahaston suurapurahan turvin.

Tutkimusryhmä työskentelee Helsingin yliopiston Meilahden kampuksella, osana lääketieteellisen tiedekunnan CAN-PRO tutkimusohjelmaa. Läheistä yhteistyötä tehdään HUS yliopistosairaalan kanssa.

– Olemme tutkimuksessa näin pitkällä osittain siksi, että suomalaiset rintasyöpäpotilaat ovat halunneet lahjoittaa omaa kudostaan tutkimukseen, Klefström sanoo.

Työ alkoi jo kymmenisen vuotta sitten ja tulokset julkaistiin Nature Communications -lehdessä keväällä 2019. Levinnyttä rintasyöpää sairastaville tulokset saattavat olla lupaavia.

Kolmen lääkkeen yhdistelmähoito hyökkää syövän kimppuun kahdella tavalla: rintasyöpäsolut joutuvat ohjelmoituun solukuolemaan eli apoptoosiin, mikä samalla virittää elimistön oman immuunipuolustuksen tuhoamaan syöpää.

Lääkeyhdistelmän teho oli merkittävä koe-eläimissä ja Myc-positiivisissa ihmisen rintasyöpäkudoksissa. Seuraavaksi immuno-onkologisen hoidon turvallisuutta ja tehoa pitää tutkia rintasyöpää sairastavilla potilailla. Kliininen tutkimusaloite on lääkeyritysten arvioitavana.

Hyvä uutinen on se, että noin 40 prosentilla rintasyöpäpotilaista on Myc proteiinitasot korkealla, mihin lääkkeen teho perustuu.

Syövän hoito murroksessa

Uudet syöpähoidot, kuten immunologiset lääkkeet, kohdistuvat sekä syöpäsoluihin että elimistön terveisiin soluihin. Hoidon kohde ei ole enää pelkästään syöpäsolukko, vaan lääkkeillä pyritään herättämään uinahtamaan päässeet elimistön omat puolustusjoukot eli tappajasolut.

Ensin tutkijat keksivät iskeä MYC:n aiheuttamaan syöpäsolun heikkoon kohtaan eli apoptoosiherkkyyteen. Tämä tapahtui estämällä syöpäsoluja suojaavan BCL-2 proteiinin toiminta, mikä onnistui leukemialääkkeellä. Kun rinnalle tuotiin syöpäsolujen aineenvaihduntaan vaikuttava diabeteslääke metformiini, syöpäsoluja tuhoutui myös aidoissa syöpäkudoksissa.

– Hiirikokeissa kasvaimet kuitenkin uusiutuivat, kun lääkitys lopetettiin. Sitten testasimme hiirillä kolmen lääkkeen yhdistelmää, jossa oli mukana myös tappajasoluja herättelevä PD-1-vasta-aine.  Näillä hiirillä syöpä ei uusiutunutkaan lääkityksen loputtua ja hoitotulos säilyi pitkään, Klefström kertoo.

Rintasyöpää ei ole perinteisesti totuttu hoitamaan immuuniterapialla.

Vielä kymmenen vuotta sitten ei edes aavistettu, että tänä päivänä immuunipuolustuksen tappajasoluja hyödynnettäisiin näin suoraviivaisesti taistelussa syöpää vastaan.

Potilaan saamien lääkehoitojen oikean valinnan ja annostelun taustaksi on yhä enemmän saatavilla yksilöllistä tietoa syövän genetiikasta, solubiologiasta ja diagnostiikasta. Immuunijärjestelmän solujen läsnäolo ja toiminta yksittäisen potilaan syöpäkudoksessa on nousemassa keskiöön.

Tätä kaikkea tietoaineistoa on tärkeä hyödyntää potilaan parhaaksi. Syövän hoito perustuukin yhä enemmän vahvojen monialaisten tiimien yhteistyöhön.

– Meillä ei ole koskaan takeita siitä, tehoaako tietty tutkimuslääke syöpään. Tätä yritetään selvittää kliinisissä tutkimuksissa, joista on paljon yleistäkin hyötyä. Esimerkiksi lääkärit ja hoitajat saavat kokemusta uusista lääkkeistä ja valmiudet paranevat immunoterapian toteuttamiseen.

Kliiniset tutkimukset antavat myös toivoa levinnyttä rintasyöpää sairastaville tilanteessa, jossa muiden hoitojen teho on hiipunut.

– Rintasyöpätutkimuksen suuri haaste on levinneessä rintasyövässä. Sen hoitotuloksia meidän pitää ehdottomasti pystyä parantamaan. Immuuniterapia on nyt yksi lupaava mahdollisuus.

Näytä tunteesi. Näytä tukesi. Tee lahjoitus syöpätutkimukselle täältä.

 

Teksti: Vuokko Maria Nummi