Niina Kuula: ”Unelmoin nyt isommin kuin aikaisemmin”

Niinasta tuntuu ihmeelliseltä, että hän pystyy taas kävelemään. Kun hän lopulta nousi sängystä, sisimmässä syttyi käsittämätön elämännälkä. Niina parani aggressiivisesta rintasyövästään, mutta tietää sairauden olevan läsnä elämän loppuun saakka.

Tarina alkaa tavallisesti: Niina tunsi vasemmassa kainalossaan patin. Se oli iso ja se liikkui. Vaikka tuosta hetkestä on jo monta vuotta, Niina muistaa tilanteen aivan kuin se olisi tapahtunut eilen.

Tarinassa ei ole mitään tavallista niille, kenelle se oikeasti tapahtuu. Niina itki löydöksensä jälkeen yksin kylpyhuoneessa kyykyssä värjötellen. Päässä jyskytti vain yksi ajatus: ”Voi kun perheelläni olisi kaikki hyvin.”

Omaa hätäänsä hän ei osannut ajatella ollenkaan.

Faktat tiskiin lörpöttelemättä

Niinalta löytyi aggressiivinen rintasyöpä. Kun totuus sairaudesta paljastui, asiat alkoivat tapahtumaan vauhdilla.

”Ei siinä paljoa lörpötelty, lyötiin vaan faktat tiskiin. Minulta kysyttiin heti diagnoosin jälkeen, aionko hankkia lapsia, tai otetaanko munasoluja talteen. Minulta kysyttiin myös heti, haluanko säästävän rintaleikkauksen vai leikataanko koko rinta pois”, Niina kertaa elämänsä rajuinta päivää.

”Olin aivan shokissa enkä tiennyt mitä minun olisi pitänyt vastata. Sain sanottua, että totta kai otan säästävän leikkauksen, niin en menetä koko rintaa.”

Onni onnettomuudessa – kiitos syöpätutkimuksen

Elämä tuntui absurdilta. Työkavereilleen Niina oli kertonut piipahtavansa sairaalassa ja kaikki tavaratkin hän oli jättänyt töihin. Hetken päästä hän valmistautui leikkaukseen eikä tiennyt, selviääkö hän vai ei.

Lääkärin mukaan oli onni onnettomuudessa, että Niinalla oli aggressiivinen HER 2 -positiivinen rintasyöpä. Juuri tähän syöpätyyppiin on kehitetty täsmälääke, jonka ansiosta Niinan selviytymismahdollisuudet olivat olennaisesti paremmat.

”Surun keskellä tajusin, miten nopeasti tutkimus oli kehittynyt. Tuli olo, että Luojan kiitos sain syövän nyt enkä vaikka 10 vuotta sitten. Se on vähän pelottavakin ajatus.”

Tuhat tunnetta kohdattavana

Tunteita on riittänyt ja ne vaihtelevat itsestään ilmoittamatta. Aluksi päällimmäisenä olivat viha ja katkeruus. ”Miksi minulle tulee tämä sairaus? Olen nuori, elän terveellisesti eikä suvussani kenelläkään ole syöpää”, Niina kertoo ajatelleensa.

Kun viha siirtyi pois, Niinasta tuli surullinen. ”Olen vieläkin surullinen. Se voi tulla yllättäen, yleensä silloin kun miettii, että selviänkö vai en”, Niina sanoo.

”Välillä tulee kuitenkin jo fiiliksiä, että minähän pystyn ihan mihin vaan!  Olen alkanut unelmoimaan isommin kuin aikaisemmin.”

Lopulta koko rinnasta oli luovuttava

Niinan rinnasta leikattiin ensin osa pois. Hyvin pian kävi kuitenkin ilmi, että se ei riittänyt. ”Siinä kohtaa tuli olo, että nyt en jaksa enempää ja teki mieli lyödä hanskat tiskiin, Niina toteaa.

Leikkaukseen oli kuitenkin mentävä. Koko vasen rinta leikattiin ja silloin syöpä saatiin aisoihin.

”En ole ihan varma, olenko uskaltanut myöntää itselleni, kuinka paljon rinnan menetys harmittaa”, Niina myöntää. ”Nyt tulen kuitenkin jo aika hyvin juttuun rintaproteesin kanssa. Alussa en halunnut katsoa koko kapistusta päinkään, mutta nyt ajattelen, että se auttaa arkeani.”

Taatusti jokainen tekee parhaansa

Vertaistuki on ollut ratkaisevan tärkeää syövästä toipumisessa. ”Minut pyydettiin pikkusiskot-ryhmään, jossa on alle 35-vuotiaina rintasyöpään sairastuneita. Olen löytänyt myös Satakunnan siskot, joiden kanssa järjestämme yhteisiä treffejä. Vertaistuki on ollut korvaamatonta ja ihan huippujuttu”.

Huumori voi olla rankkaa ja muut eivät ehkä sitä ymmärrä, mutta siskoille se on oma selviytymiskeino.

Kaiken jälkeen Niinalle olisi tärkeää, että ihmiset eivät puhuisi syövän voittamisesta. Jokainen tekee taatusti parhaansa, että selviytyisi. ”Toivoisin ihmisten myös tajuavan, että syöpä ei pääty leikkaukseen.  Se nimittäin jatkuukin. Tämä on sairaus kanssani elämäni loppuun asti.”

Teksti: Anu Koikkalainen
Kuva: Jaakko Lukumaa

Rakas lukijamme: Näytä tunteesi. Näytä tukesi:

Tee lahjoitus syöpätutkimukselle >>