Sairaus läheisen silmin

Kaj Kunnaksen vaimo sairastui rintasyöpään. Kaj kirjoitti blogitekstin siitä, miltä tuntui kohdata sairaus läheisenä.

Oli torstai-ilta 15.12.2016. Skypetimme vaimoni kanssa akselilla Karjaa-Vaasa. Kävimme läpi päivän tapahtumia, juttelimme niitä näitä. Kunnes vaimollani oli vielä yksi asia puhelun päätteeksi. ”Havaitsin jonkun sortin möhkäleen toisessa rinnassani kun suihkussa kävin. Tuskinpa siinä mitään sen kummempaa…”.

Seuraavana päivänä sain perjantai-illan alkuhetkinä vaimoltani tekstiviestin. ”Enää en ole yhtä rohkealla tuulella kuin eilen. Minulla on todettu syöpä. Olen nyt junassa matkalla kotiin. Jutellaan lisää kunhan tavataan”.

Yle Urheilun henkilöstöjuhlat jäivät sen siliän tien. Suhteellisen  hiljaisissa tunnelmissa ajelimme illalla Pasilan asemalta kotiin. Oli jotenkin epäuskottava tunnelma. Vaimollaniko muka syöpä? Hänhän on niin terve. Aina ollut. Niin energinen ja keskellä elämää.

Viikonloppu meni sekavissa tunnelmissa. Välillä pelotti. Välillä itketti. Välillä ei oikein tiennyt mitä ajatella, kun muun muassa oma isäni oli vuonna 1989 kuollut aivosyöpään. Suvussa monta monituista syöpätarinaa sivustaseuranneena tuli kysymyksiä väkisinkin mieleen.

Fiilikset heittelehtivät laidasta laitaan. Epätietoisuus nakersi ajatustenjuoksua.

Mitä nyt tapahtuu? Koska? Missä? Ennen kaikkea: kuoleeko vaimoni nyt?

Ensimmäiset viikot olivat pahimpia. Kun vaimoni 12.1.2017 leikattiin Vaasan Keskussairaalassa tuli käänne. Alkoi selkeä paraneminen. Sekä fyysisesti että ehkä ennen kaikkea henkisesti. Leikkaus meni hyvin. Arpi parani hienosti. Ei tullut jälkikomplikaatioita. Toivo nosti päätään: kyllä tämä tästä.

14.2. alkoivat sytostaattihoidot. Vaimoni uhkui paranemisen haluja, eikä missään vaiheessa antanut periksi. Hän ajatteli positiivisesti, uskoi huomiseen ja hyvään tulevaisuuteen – vaikka olotila oli välillä kehno, etten sanoisi huono. Mutta niin se sytostaattihoitojen aikana vaan on.

Ne ruman rujot olotilapäivät on vaan elettävä. Yksi kerrallaan.

Kun viimeinen sytostaattisatsi oli ”nielty” 30.5., alkoi seuraava vaihe hoitoketjussa, eli päivittäiset sädehoidot 27.6. Taas vaadittiin uutta pinnistystä vaimoltani. 25 kertaa Vaasan Keskussairaalaan ja takaisin, jotta syöpäsoluille annettaisiin vielä kerran kyytiä sädehoitojen muodossa. Viimeisen kerran 31.7.

Nyt elämä taas hymyilee. Ehkä jopa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ilo ja kiitollisuus on vallannut yhä selkeämmin alaa elämässämme. Ilo ja kiitollisuus niin monesta asiasta:

  • Loistavasta hoidosta, jota vaimoni sai koko hoitoketjun ajan.
  • Siitä että hoito, kiitos yhteisin verorahoin, oli meille niinkin halpaa.
  • Jokaisesta uudesta aamusta, jonka yhdessä olemme saaneet vielä viettää.
  • Yhteisöllisyydestä, jonka olemme niin monen kannustavan ihmisen kautta kokeneet.
  • Siitä että elämä opetti meille NYTKU-elämän SITKU-elämän sijaan.

Apu. Voima. Lohtu. Pelko. Toivo. Toivottomuus. Ilo. Suru. Siinä sanoja jotka olleet elämässämme läsnä tämän kuluneen vajaan vuoden aikana. Ja jotka nyt ovat muuttumassa ehkä jopa sanaan TERVE. Vaimoni todennäköisyys parantua syövästään kun on noin 90%. Siitä suurin kiitos lankeaa Suomen loistavalle erikoissairaanhoidolle ja ennen kaikkea sen tekijöille. Lääkäreille, sairaanhoitajille, tutkijoille, lääkevalmistajille – kaikille niille jotka hyvinvointiyhteiskunnassamme apua, tietoa ja turvaa antavat, jakavat ja tuottavat.

Kiitosten lisäksi haluan tähän loppuun antaa kaksi mielestäni hyvää, tärkeää neuvoa.

  1. Elämä on haurasta. Mitä vaan voi sattua. Koska vaan, kenelle vaan. ”Jätän nyt tämän mammografian väliin kun on niin paljon muuta…”. Noin vaimoni ajatteli viime kesänä kun oli töitä, ja ajokortiton aivoinfarktipotilas samassa perheessä.
  2. Ajatelkaa positiivisesti. Älkää antako periksi. Puhukaa keskenänne. Luottakaa huomiseen. Mikään ei tietenkään takaa mitään. Jokainen sairaustapaus on hyvin yksilöllinen kokemus, yksilöllisin tuntemuksin ja tapahtumaketjuin.

Roosa Nauha-keräystä ja siihen osallistuvia haluan koko sydämestäni kiittää upeasta työstä meidän kaikkien hyväksi.  Toivotan tämän vuoden keräykselle mitä parasta onnistumista ja myötätuulta.

Hyväntuulen terveisin,

Kaj Kunnas

Tue rintasyöpätutkimusta. Lahjoita Roosa nauha -keräykseen >>>